Tätä fiilistä ei kuvaa edes tuhat sanaa..

Miten tämän nyt alottaisi, tai edes kertoisi järkevästi. Tiimi on siis kokenut pienoisen shokin tässä neljän viime päivän aikana. Alkuun sanottakoon, että nimiä en tuo julki blogin kautta, ja jos joku haluaa tarkempaa tietoa/nimeä niin kyselkää s-postilla ninni.puurunen@gmail.com taikka jenni.puurunen@gmail.com. Ketään en alla täällä netissä julkisesti ruotimaan. Kaikki alkoi perjantaista. Perjantain oli tarkoitus olla aivan normaali päivä Vinhalle, Sannan liikutuspäivä ja sopiva liikunta ajatellen lauantain kisoja. Sanna saapui tallille, otti hevosen käytävälle ja näki jalassa turvotusta. Käsituntumalla suht normaali, ei aristusta. Kylmäyksen kautta katsomaan liikkeet, ja puhtaalta tuntui, myös selkään. Sanna kävikin liikuttamassa Vinhan kevyesti. Illalla kuitenkin menimme Jennin kanssa itse paikanpäälle katsomaan kinttu. Turvotusta löytyi, ja hieman arastelua vuohisessa. Katsottiin liikkeet, otti oikealla e-jalalla lyhyempää ravissa. Soitto eläinlääkärille, ensin Hyvinkäälle, ei ole päivistystä. Seuraavaksi soittoa tälle kyseiselle eläinlääkärille (yksityinen), joka kertoi että ei tule tallille käymään. Sovittiin siis aika, lauantaiksi hevonen sinne.

Lauantai koitti, Vinhalla oli taas jokin ihme junttipäivä, eikä suostunut kävelemään traileriin. Pitkien lastausepisodijen jälkeen päätettiin ottaa Bella matkaseuraksi, sillä sen perässä Vinha juoksee vaikka pimeään traileriin. Sinne meni, ja matka jatkui kahden hevosen voimin. Perille päästiin ihan hyvin ja hevoset olivat paikan päällä ihan nätisti. Bella hieman pöllöili ja pelkäsi kaikkea. Itse seisoskelin Bellan kanssa kauempana, johtuen tamman kiimasta, joten Jenni piti Vinhaa. Eläinlääkäri katsoi jalan, käsituntumalla. Sanoi pienen tutkimisen jälkeen, että jänne mennyt (tämä oli siis eri jalka kun edelliskertana) sisemmätä koukistajajänteestä. Selvitettiin eläinlääkärille Vinhan tausta, ja tämän sanoin hevoselle armeliaampaa olisi lopetus. Ottaen huomioon toisenkin jalan vanhan vamman, ja tämän nykyisen. Ei siinä, hevonen koppiin takaisin ja miettimään. Eläinlääkärin sanoin lopetus armeliaampaa (on ylhäällä dokumentissa) jotenka tämä oli sitten meidänkin mielipide. Höyrypää tamma, ei kestä seisomista ja ikinä siitä ei ratsua tulisi, ainakaan kestävää sellaista. Vinhalla siis pää sekoaa jo yhdestäkin vapaapäivästä, saatkia kun joutuisi olemaan loppuelämänsä köpöttelyhevosena niin pelkkä käsittelykin on jo vaarallista.

Lauantai ja sunnuntain itkettiin kaikki silmät päästämme ja punnitsimme vaihtoehtoja, ja niitä tuntui olevan tuo yksi. Maanantaina soitto Hyvinkään klinikalle, aika lopetukseen. Se tuntui niin todelta, elämän ykkönen lähtisi piikille. Kaikki se vaiva, mitä nähtiin viimevuonna toisen jalan jännevamman eteen, heitettynä hukkaan. Juuri saatu hevonen kuntoutettua ja yhdet kisat alle, niin toinen jänne menee, MITÄ ihmettä? Niinpä, ne oli meidän ajatukset. Maanataina meinattiin jo soittaa uudelle tallipaikalle ja selittää tilanne, meillähän olisi 1.12.2012 muutto. Maantai kului, koko päivä tallilla viettäen Vinhan kanssa sen viimeisiä hetkiä.

Tänään startattiin mondeo kohti Hyvinkäätä hevonen kyydissä. Viimeinen reissu ikinä maailman hienoimman eläimen kanssa, miten on mahdollista. Itkettiin taas silmät päästä. Saavuttiin Hyvinkään klinikan pihaan, hevonen ulos autosta ja kaikenlisäksi tamma oli saanut polkaistua takajalkansa auki. Parin sentin viiltohaava. Noo, Jenni kävi iskän (oli veturina meillä ei kumpikaan meistä kyennyt kuskiksi, eikä Sannalla pikkuetä) kanssa ilmottautumassa. Päästiin toimenpidehuoneeseen, jossa jalka ultrattiin. Eläinlääkäri tunnusteli Vinhan jalan käsin, ja kysyi että mikä siinä pitäisi olla? Vähän katsoimme toisiamme suut auki, no että jänne mennyt sisempi koukistaja. Ei muuta, kun klippaus jalkaan ja ultralaite päälle. Eläinlääkäri katsoi Vinhan jalkaa ultran kanssa varmaan kymmenen minuuttia sanomatta mitään, ja ikäänkuin etsien jotain. Yhden kommentin heitti, ja sanoi että olisi ennemminkin huolissaan takajalasta, vähän siinä oltiin sitten pihalla että mitäs. Eläinlääkäri nousi, katsoi meitä ja totesi 'kotiin vaan ja treeniä'. ANTEEEKSI MITÄ? Kotiin vaan ja treeniä vai, eikö siellä pitänyt jännevamma olla?? No piti, MUTTA EI OLLUT. Putipuhdas jalka, ei mitään sanomista, ei löytynyt vikaa edes kaivamalla. ELI suomeksi sanoen ensimmäinen eläinlääkäri antoi meille aivan väärän tuomion, eli lopetukseen (suosituksen ainakin) terveelle hevoselle. Tältä reissulta saatiin kotiin tuotavaksi penisiliinikuuri, joka oli takajlkaan minkä tamma potkaisi matkalla klinikalle, ja sekin aika pieni haava. Mitäs tässä pitäs olla mieltä, aika paha moka. Kaikki ollaan oltu maansa myyneitä neljäpäivää ja oltu siinä uskossa, että toi helmi viedään meiltä, mutta se on ihan terve? JES, mutta silti suututtaa. Edelleenkin keräilen mun leukaa lattialta, koska en usko tätä. Tässä siis pieni kertomus, miksi ollut taukoa. Jos jotain nimi kiinnostaa, en täällä kerro vaan spostilla. :)

MUTTA MEIDÄN VINHA ON TAAAS TERVE JEEEEEEEEE!!! Tai siis, ei se siis sairas oo ollukkaan. Turvotus johtui eläinlääkärin arvion mukaan rivistä.

Siinä se viaton, elämänsä kunnossa. <3