TORSTAI 13.9 - Vermon klinikka
Kontrollikäynti jännevamman vuoksi, ja viimeiseksi sellaiseksi jäikin. NIMITTÄIN...................... VINHA on taas TERVE! Kyllä, näin on. Ultrassa näkyi enää pientä harventumaa, joka johtuu Forssan klinikalla laitetusta piikistä (eka klinikkakäynti) marraskuulta. Silloinhan jalkaan tuli tulehdus joka hidasti paranemista. Ensimmäisellä kerralla, kun käytiin klinikalla, niin saatiin aivan kamala tuomio jalan suhteen, ei tule kestämään edes kouluratsastusta, eikä kuulemma tule paranemaan. No miten kävikään, tossa meillä seisoo tervejalkainen hevonen pihassa, jonka kanssa saatiin juuri lupa ottaa KAHDEN viikon päästä enimmäiset hypyt. Mikä fiilis, 11 kuukautta kovaa kuntoutusta, päivästä toiseen ollaan käyty tallilla jalkaa hoitamassa, lisätty liikutusta asteittain, kylmätty päivittäin, tehty kaikki voitava. Aikaa ja hermoja on kulunut, hevonen on ollut ihan erimaata viimeiset 11kk, koska ei ole päässyt purkamaan energiaa mihinkään (ok, paitsi tiputtelemalla minua jonnekkin maastolenkin varrelle) sairaan jalkansa vuoksi . Nyt kovan työn tuloksena, hevonen alkaa palailemaan ennalleen ja normaaliksi itsekseen, kaikki taas nautimme enemmän. Eläinlääkäri sanoi, että jalka on nyt parantunut siihen pisteeseen, että parannettavaa ei enää ole, kaikki mitä on voinut tapahtua on tapahtunut, periaatteessa vammaa ei enää ole. Tarvetta kontrollikäynneille ei enää ole. Marraskuussa Vinha saisi kuulemma olla jo normaalilla liikutuksella, eli täydessä käytössä. JOS kaikki menee niinkuin on suunniteltu, niin marraskuussa Vinha starttaa VUODEN tauon jälkeen ensimmäiset estekisansa, A-P-U-A ONKO TÄÄ TOTTA! JES! Tän takia töitä on tehty, tän takia jaksan tätä. Lopussa kiitos seisoo. Sitä, mille tasolle Vinhasta enää on, en tiedä. Edetään ihan jalan mukaan, ja meille riittää jos päästään edes 80cm tasolla starttaamaan, se on jo voitto meille. Jos jalka kestää, taso nousee ja korkeus nousee, ja toi hevonen pääsee näyttämään lahjansa, niitä sillä nimittäin on. Toivotaan, että jalka kestää ainakin metrin luokkiin asti, meinaa muuten menee hienon hevosen lahjat hukkaan. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tällähetkellä meillä on suunta vain ylöspäin. Kuin hienoo, en vieläkään voi uskoa. Aina voi tulla takapakkia, mutta tän kuntoutuksen aikana sitä ei ole tullut, ja toivotaan ettei tuukkaan, nyt eikä tulevaisuudessa. On tää hienoa, rakkaudesta lajiin, ja nimenomaan rakkaudesta Vinhaan.
Pahoittelut hyvin, hyvin, hyvin sekavasta postauksesta, mutta täää fiilis on uskomaton. Yksitoista kuukautta tätä, ja nyt hevonen on lähes kunnossa, pitkä taival takana ja lopussa kiitos seisoo. Ollaan tehty kaikki iso duuni, jes. Ennenkaikkea, meillä on hieno hevonen.
Team Vinha (Nipsu ainakin) kiittää ja kuittaa, näkemisiin, palaillaan parempien postauksien merkeissä ensiviikolla. Öitä.
