Ostoksia

Järkyttävä keli täällä Etelä-Suomessa, huhhu! Tänään ollaan tuon Vepsän kanssa kierrelty tunti tolkulla heppakauppoja täällä Hyvinkäällä, ja viimehetken ostokset uutta tallipaikkaa varten on aikalailla tehty. Hööksi jäi tänään välistä, sillä keli oli niin hurja ettei viittitty edes yrittää ajaa sinne. Sanna olisi mielellään kyllä ajanut, mutta se menee kuulemma hieman lukkoon tuolla pääkaupunkiseudun liikenteessä. Itse taas tällä kelillä en suostu motarille menemään ellei ole pakko, mutta pääkaupunkiseudulla ajaminen ei ole mikään ongelma, on siellä sen verta tullu ajettua. Niinpä suuntaamme Hööksiin ensiviikkolla ostamaan mm harjakassi, heijastinloimi ja arpajaispalkinnot. Laitan alle kuvia tämän päivän ostoksista, mitä tosin ei olleet mitään kummallisia. Näiden lisäksi ostettiin Vinhalle agrista vähän sapuskaa, ade ja peacemackeri.

Lisää kuvateksti

Ei löytynyt pinkkiä eskaa :(

Huomennahan olisi tarkoitus olla muutto uuteen tallipaikkaan, mutta tuo keli näyttää niin hurjalta, että saas nähdä viittiikö traikun kanssa lähteä liikenteeseen. Lunta on tullut ihan reippaasti, ainakin 30cm jo ja lisää vaan tulee. Löysin muuten jotain vanhoja kuvia mitä ei blogissa ikinä ole julkastu, muutama niistä alla.

Hehkeet heppalikat tallireissulla :DD minä Sanna ja Jenskan hiukset

Sori Vepsä :D Sannan loisto-otokset osa 1293812938293

Tuoreita kuvia ja hieman varustehankintoja

Tiistain eläinlääkäri käynnistä ruvetaan jo pikkuhiljaa toipumaan. Vinha on vielä hengissä ja elämänsä kunnossa, joten se on tärkeintä. Nyt Vinha on sairastarhannut pari päivää, sekä loppuviikko tulee olemaan samanlaista. Vinhahan siis onnistui potkasemaan toisen takajalkansa auki matkalla Hyvinkään hevosklinikalle, ja jalassa onkin noin 4cm pituinen viiltohaava. Eläinlääkäri antoi haavaa varten penisiliinikuurin, joka kestää vielä kolme päivää. Nyt Vinhaa ei siis liikuteta muuta kuin kävelemällä tuon takajalan takia (ei onna eikä mitään) ja siitä ruvetaan taas pikkuhiljaa nostamaan tamma takaisin omalle tasolleen. Katsotaan jos tässä kuussa mentäisiin vielä yhdet tai kahdet kisat, yhdet ainakin on melko varmat. Vinha on ollut näiden päivien aikana aikamoinen pommi, ja energiaa onkin piisannut jopa vähän liikaakin. Onneksi asiaan saadaan muutos, kun tamma pääsee taas normaalille liikunnalle.

Muuttohan meillä koittaa lauantaina. Apua, vähän jännittää. Talli on siis noin kymmenen hevosen mukava pikkutalli, jossa on hyvä kenttä ja ihan hyvät maastotkin. Maneesille ei ole pitkä matka trailerin kanssa, joten talvellakin päästään hyvin treenaamaan. Perjantaina minun olisi tarkoitus lähteä kiertelemään hieman ympäriinsä ostelemassa viimehetken ostoksia. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tarvitse, ainakin linimentti, haaavaspray, muutamia riimunnaruja ja pari harjaa olisi tarkoitus käydä hakemassa. Uusi riimukin on ostoslistalla, mutta tälläkertaa eskan riimu vain kelpaa, sillä se tulee sitten parempaan käyttöön, ja jos ei sopivaa löydy niin se siirtyy myöhemmälle. Habiltahan jäikin kaksi Eskadronin aivan ihanaa riimua, mutta herralla oli pää kokoa jättisuuri, niin nuohan roikkuvat meidän pikku-Vinhan päässä. Tulikin näistä uusista ostoksista mieleen, että meillä onkin uudet hankinnat jääneet kertomatta blogiin. Tosiaan paljoa mitään ei olla ostettu pitkiin aikoihin. Horseshowsta Jenska osti itselleen HV Polon vaalenpuna-sinisen kääntöliivin hyvästä alennuksesta, liivi on todella kivannäköinen, mutta hieman hassun mallinen. Sellainen laatikko. Mukaan tarttui myös Jenskalle Spooksin kisapaita, vaaleanpunaisena, ylläri. Itse en kerinnyt ostaa mitään, sillä expo suljetiin luultua aikaisemmin. Vinhakin sai vähän tuliaisia, nimittäin Anna Scraptin huovan ja hupun swarovskeilla (miten kirjotetaankaan) ja hintakin oli sen mukainen.

Ovat juuri samanlaiset kuin tässä kuvassa

Oikeastaan mitään muuta emme ole hetkeen ostaneet jos oikein muistan. Ihme! :D Perjantaina samalla ajattelin katsella blogiin niitä arvonnan palkintoja, jos vihdoin ja viimein saataisiin sekin järkättyä. Loppuun vielä muutama otos Vinhasta näistä kuluneilta päiviltä, pahoittelen kamalaa laatua. Tarkkasilmäsimmät ehkä huomasivat, että olen taas löytänyt kameran laturini, jipii! Kohta tästä lähdenkin tallia kohti lääkitsemään Vinhan ja hieman kävelylle sen kanssa. Ilma tosiaan on vähän sennäköinen, että en tiedä miten noilla mun kitkoilla sinne luistellaan..

Tätä fiilistä ei kuvaa edes tuhat sanaa..

Miten tämän nyt alottaisi, tai edes kertoisi järkevästi. Tiimi on siis kokenut pienoisen shokin tässä neljän viime päivän aikana. Alkuun sanottakoon, että nimiä en tuo julki blogin kautta, ja jos joku haluaa tarkempaa tietoa/nimeä niin kyselkää s-postilla ninni.puurunen@gmail.com taikka jenni.puurunen@gmail.com. Ketään en alla täällä netissä julkisesti ruotimaan. Kaikki alkoi perjantaista. Perjantain oli tarkoitus olla aivan normaali päivä Vinhalle, Sannan liikutuspäivä ja sopiva liikunta ajatellen lauantain kisoja. Sanna saapui tallille, otti hevosen käytävälle ja näki jalassa turvotusta. Käsituntumalla suht normaali, ei aristusta. Kylmäyksen kautta katsomaan liikkeet, ja puhtaalta tuntui, myös selkään. Sanna kävikin liikuttamassa Vinhan kevyesti. Illalla kuitenkin menimme Jennin kanssa itse paikanpäälle katsomaan kinttu. Turvotusta löytyi, ja hieman arastelua vuohisessa. Katsottiin liikkeet, otti oikealla e-jalalla lyhyempää ravissa. Soitto eläinlääkärille, ensin Hyvinkäälle, ei ole päivistystä. Seuraavaksi soittoa tälle kyseiselle eläinlääkärille (yksityinen), joka kertoi että ei tule tallille käymään. Sovittiin siis aika, lauantaiksi hevonen sinne.

Lauantai koitti, Vinhalla oli taas jokin ihme junttipäivä, eikä suostunut kävelemään traileriin. Pitkien lastausepisodijen jälkeen päätettiin ottaa Bella matkaseuraksi, sillä sen perässä Vinha juoksee vaikka pimeään traileriin. Sinne meni, ja matka jatkui kahden hevosen voimin. Perille päästiin ihan hyvin ja hevoset olivat paikan päällä ihan nätisti. Bella hieman pöllöili ja pelkäsi kaikkea. Itse seisoskelin Bellan kanssa kauempana, johtuen tamman kiimasta, joten Jenni piti Vinhaa. Eläinlääkäri katsoi jalan, käsituntumalla. Sanoi pienen tutkimisen jälkeen, että jänne mennyt (tämä oli siis eri jalka kun edelliskertana) sisemmätä koukistajajänteestä. Selvitettiin eläinlääkärille Vinhan tausta, ja tämän sanoin hevoselle armeliaampaa olisi lopetus. Ottaen huomioon toisenkin jalan vanhan vamman, ja tämän nykyisen. Ei siinä, hevonen koppiin takaisin ja miettimään. Eläinlääkärin sanoin lopetus armeliaampaa (on ylhäällä dokumentissa) jotenka tämä oli sitten meidänkin mielipide. Höyrypää tamma, ei kestä seisomista ja ikinä siitä ei ratsua tulisi, ainakaan kestävää sellaista. Vinhalla siis pää sekoaa jo yhdestäkin vapaapäivästä, saatkia kun joutuisi olemaan loppuelämänsä köpöttelyhevosena niin pelkkä käsittelykin on jo vaarallista.

Lauantai ja sunnuntain itkettiin kaikki silmät päästämme ja punnitsimme vaihtoehtoja, ja niitä tuntui olevan tuo yksi. Maanantaina soitto Hyvinkään klinikalle, aika lopetukseen. Se tuntui niin todelta, elämän ykkönen lähtisi piikille. Kaikki se vaiva, mitä nähtiin viimevuonna toisen jalan jännevamman eteen, heitettynä hukkaan. Juuri saatu hevonen kuntoutettua ja yhdet kisat alle, niin toinen jänne menee, MITÄ ihmettä? Niinpä, ne oli meidän ajatukset. Maanataina meinattiin jo soittaa uudelle tallipaikalle ja selittää tilanne, meillähän olisi 1.12.2012 muutto. Maantai kului, koko päivä tallilla viettäen Vinhan kanssa sen viimeisiä hetkiä.

Tänään startattiin mondeo kohti Hyvinkäätä hevonen kyydissä. Viimeinen reissu ikinä maailman hienoimman eläimen kanssa, miten on mahdollista. Itkettiin taas silmät päästä. Saavuttiin Hyvinkään klinikan pihaan, hevonen ulos autosta ja kaikenlisäksi tamma oli saanut polkaistua takajalkansa auki. Parin sentin viiltohaava. Noo, Jenni kävi iskän (oli veturina meillä ei kumpikaan meistä kyennyt kuskiksi, eikä Sannalla pikkuetä) kanssa ilmottautumassa. Päästiin toimenpidehuoneeseen, jossa jalka ultrattiin. Eläinlääkäri tunnusteli Vinhan jalan käsin, ja kysyi että mikä siinä pitäisi olla? Vähän katsoimme toisiamme suut auki, no että jänne mennyt sisempi koukistaja. Ei muuta, kun klippaus jalkaan ja ultralaite päälle. Eläinlääkäri katsoi Vinhan jalkaa ultran kanssa varmaan kymmenen minuuttia sanomatta mitään, ja ikäänkuin etsien jotain. Yhden kommentin heitti, ja sanoi että olisi ennemminkin huolissaan takajalasta, vähän siinä oltiin sitten pihalla että mitäs. Eläinlääkäri nousi, katsoi meitä ja totesi 'kotiin vaan ja treeniä'. ANTEEEKSI MITÄ? Kotiin vaan ja treeniä vai, eikö siellä pitänyt jännevamma olla?? No piti, MUTTA EI OLLUT. Putipuhdas jalka, ei mitään sanomista, ei löytynyt vikaa edes kaivamalla. ELI suomeksi sanoen ensimmäinen eläinlääkäri antoi meille aivan väärän tuomion, eli lopetukseen (suosituksen ainakin) terveelle hevoselle. Tältä reissulta saatiin kotiin tuotavaksi penisiliinikuuri, joka oli takajlkaan minkä tamma potkaisi matkalla klinikalle, ja sekin aika pieni haava. Mitäs tässä pitäs olla mieltä, aika paha moka. Kaikki ollaan oltu maansa myyneitä neljäpäivää ja oltu siinä uskossa, että toi helmi viedään meiltä, mutta se on ihan terve? JES, mutta silti suututtaa. Edelleenkin keräilen mun leukaa lattialta, koska en usko tätä. Tässä siis pieni kertomus, miksi ollut taukoa. Jos jotain nimi kiinnostaa, en täällä kerro vaan spostilla. :)

MUTTA MEIDÄN VINHA ON TAAAS TERVE JEEEEEEEEE!!! Tai siis, ei se siis sairas oo ollukkaan. Turvotus johtui eläinlääkärin arvion mukaan rivistä.

Siinä se viaton, elämänsä kunnossa. <3

Paluu kisaradoille

Kisakausi on nyt korkattu. Lauantaiaamuna menimme tallille hyvissä ajoin ja pakkasimme hevosen kyytiin. Matka sujui hyvin, kohteena oli Ehon talli Mäntsälässä. Tunnelma oli hieman jännittynyt, sillä tuntuu vieläkin että ei tämä voi vain olla mahdollista että Vinhalla pääsee jo kilpailemaan.

Saavuimme aikataulussa etuajassa ja meille jäikin paljon aikaa hengailla ja tarkastella rataa. Vinha käyttäytyi moitteettomasti, lähinnä vain käveli aasina perässä kun sitä talutti. Tarkoituksena oli mennä ainoastaan yksi luokka, korkeutena 70cm. Lähdinkin verryttelemään hyvissä ajois, sillä Vinha on ollut koko viikon energiapommi.

Verryttelyssä Vinha oli ihan ok, ulkokentällä osasi käyttäytyä, mutta maneesissa kaikki oli kauheaa. Vinha on ollut aina hieman varautunut jos joutuu verkkaan missä on vähän tilaa ja paljon hevosia. Tähän päälle oma jännitys ja hevonen ensimmäistä kertaa maneesissa vuoteen niin voi uskoa että verkasta ei tullut kovinkaan hyvä. Jouduin pysäyttämään tamman muutaman kerran seinään, kun ei malttanut pysähtyä. Kaikesta huolimatta saimme muutaman hyvän hypyn ja seuraavaksi oli radan vuoro.

Juuri saavuttu :)

Lähtöä tekemässä

Rata itsessään oli helppo. Paljon suhteutettuja välejä, portteja ja kukkahärpäkkeitä. Pelokkeet eivät ole meidän kohdalla onneksi ongelma. Vinha ei oikeastaan ikinä katso mitään erikoisesteitä tai kukka-asetelmia. Tämän luokan perusrata meni täydellisesti. Hevonen oli kontrollissa, laukat vaihtui ja tempo säilyi. Nolla tuloksella jatkettiin uusintaan ja tässä kohtaa paketti lössähti. Oma ratsastukseni oli luvattoman huonoa ja ykkösesteelle tuli kiemurteleva tie, kun unhodin ulkotuen. Seurauksena se että este tippui.  Kakkoselle sama homma ja tämän jälkeen hevonen ei ollut enää kuulolla. Yritin kääntää kolmoselle, mutta Vinha imi liikaa väärälle esteelle ja hyppäsimme sitten uusinnan ykkösen uudestaan.

Pettynyt fiilis, sillä siistillä 0-radalla olisimme sijoittuneet. Itse täytyi kuitenkin mokata ja lähteä ratsastamaan aikaa, unohtaen perusratsastuksen kokonaan. Hetken keskusteltuamme Nipsun kanssa päätimme mennä jälkkärinä vielä 80cm luokan.

80cm rata

Kuvan copyt

Tässä luokassa kaikki meni hyvin viitos esteelle saakka, jolloin unohdin radan ja meinasin hypätä väärän esteen. Tajusin virheen kuitenkin ajoissa ja käänsin tältä väärältä esteeltä pois, jatkaen hieman omituisella tiellä oikealle viitosesteelle. Virhepisteitä tästä ei tullut. Viitosesteen jälkeen perusrata rullasi taas hyvin ja pääsimme jatkamaan uusintaan. Olin päättänyt että tässä kohtaa ei ratsasteta aikaa niinkään, vaan haetaan se reipastempoinen nollarata. Hieman huonoa tuuria ja oma lähestymismoka kuitenkin tiputti uusinnan ensimmäisen. Ratsastimme uusinnan loppuun nollilla ja aikakin oli ihan hyvä.

HUOM!! Pääsin nyt vain vanhalla läppärille, joten minulla ei ole koneella mitään videonmuokkasohjelmia, joten kaikki klipit ovat erikseen. Oli hieman ongelmia videoiden latauksen kanssa, joten jos ystävällisesti voisitte kommentoida, että näkyykö videot! :) 70cm rataa en saanut videolle, sillä en sitten painanut sitä recciä... 80cm rata on kahdessa pätkässä, ekana 1 ja 2 este, sitten loppurata. Jouduin pätkäsemään, koska kamera ei tarkentanut. Loput klipit ovat 70cm verkasta muistaakseni. Kiitooos! - Ninska

Sijoituksia ei tullut tällä kertaa, tuloksissa olimme 70cm 5/8 ja 80cm 7/18. Vaikka ei ihan putkeen mennyt niin täytyy olla tyytyväinen. Hevonen on aivan omalla tasollaan, hyppytekniikka ei ole kärsinyt ja se on saanut sairasloman aikana hieman malttia. Enää ei rynnätä niin pahasti ja tempo säilyy paremmin kuin ennen saikkua. Korkeuden kanssa ei ole lainkaan ongelmia, kun katsoo 80cm radan videota, huomaa kuinka Vinha ei edes jaksaisi hypätä näin pieniä esteitä. Omassa ratsastuksessa on parantamisen varaa, mutta sekin on selkeästi mennyt eteenpäin tämän vuoden aikana. Istunta on rauhoittunut, enkä säädä selässä mitään omia juttujani.

Kaiken kaikkiaan siis täytyy olla tyytyväinen siihen että hevosen taso ei ole pudonnut ja pääsemme jatkamaan lähestulkoon siitä mihin jäätiin viime vuonna. Tuntuu kuin Vinha ei olisi edes ollut poissa radoilta. Superponi siis. Suunnitelmana on nyt että menemme vielä ensi viikonloppuna Kalliorinteeseen hyppäämään yhden 70cm ja 80cm, jonka jälkeen korkeutta nostetaan. Ensimmäinen 90cm mennään Tuomarinkylässä itsenäisyyspäivänä.

Kuulumiset ja arkistojen kätköistä! (kuvapostaus)

Vähän taukoa taas päässyt kertymään, ja siitä otan osasyyt itselleni. Olen niin sankari, että onnistuin hävittämään kameran uudenkin laturin, hups. Nyt yritän etsiä sitä tosissaan ja jos ei löydy, niin uusi tilaukseen. Tänään Jenni otti hyppyjä Vinhalla meidän kentällä, ja otin puhelimella videota, mutta tietenkään en löydä puhelimeen piuhaa. Ei oo mun päivä! Vinhalle kuuluu ihan hyvää, lauantaina piti olla valkku, mutta Cinna perui sen viimetingassa. Ensi lauantaina meillä on ekat kisat, jee! Eholle mennään ainaski 70cm hyppimään, ja katotaan fiiliksen mukaan jos jälkkärinä 80cm. Toinen mainittava asia, mä hyppäsin tänään Vinhalla muutamat hypyt! Hieno fiilis, en oo sillä saikun jälkeen hypännyt. Viimeviikko oli todella huono liikutusten kannalta, kamala ilma, liukasta ja kurasta. Tämän viikon Vinha on rankemmassa treenissä, ja tämän viikon liikutusohjelma on kutakuinkin tämän näköinen (Jenni voi tehdä muutoksia jos olin väärässä :D) :
MA: Ninni, kentällä reilun tunnin koulutreeni
TI: Jenni, hyppyjä kisoja varten
KE: Ninni, pitkä ja rauhallinen maasto, paljon ravia ja käyntiä, muutama laukkapätkä
TO: Ninni, vp tai kevyt läpiratsastus
PE: Sanna (??), torstaista riippuen kenttätreeni taikka suht rankka maasto
LA: Eho kisat
SU: Jenni/Ninni, rennompi päivä, venyttelyä ja jumppausta

Toinen asia oli tuo arvonta. Se piti suorittaa jo aikoja sitten, mutta palkintoja ei löytynyt Horse Showsta, joten etsimme sopivia palkintoja arvontaan. Tästä lisää loppuviikosta, anteeksi viivästys.

Tänään kaivelin hieman blogia ja selailin vanhoja postauksia, joten alle haluaisinkin lisätä omasta mielestäni prahaimpia kuvia kuluneilta kuukausilta. Tuli Habiherraakin kamala ikävä. Kaikille uusille lukijoille tiedoksi, Habi on entiten ylläpitohevosemme (2011 marraskuu - 2012 syys(vai elokuu)

Rallailua Raviskalla, Habi ja Jenni

Vinha ekaa päivää nyk, tallipaikassa

Urpot, Nata ja Vanja

Vinhavauva <3

Jenni ja Habi, treenit

Sanna ja ruusukesaalis

ralliiiiiiiiiiii, Vinha ja Hapsun pylly

rotta :DD

maailman kaunein <3

<3 !!!! Ikävä

Luotto rupesi kasvamaan kaikkien välille, Jenni Vinha ja Habi

EKAT LAUKAT SAIKUN JÄLKEEEN

Treenailua ennen Kemiötä, Juhalla

Pauli koutsaa ennen Kemiötä

Vanhoja koulukisakuvia, minä ja Vinha

Habi ja minä, kotireeniä

2011 joulu ja Habi <3 (+minä)

Aulangon kisat, Jenska Sanna ja Vinha. Tuli muuten voitto kotiin ;)

Nuutisen valkusta, minä ja Habi

Vinha ja Jenni raviskalla, 2010 ??

Kuulumisia & tallipaikan vaihto!

Viime viikko mennyt rauhakseen, paljon on menty kentällä ja maastossa ja Vinha on ollut aivan mahtava. Tuntuu kerta kerralta kivemmalta ratsastaa ja tamman työskentelymotivaatio vain kasvaa. Eli jotain hyvääkin ollaan saatu sairaslomasta.

Viime tiistaina kävimme hyppäämässä Sarilla. Teimme pienen radan, jossa oli muutama suhteutettu ja pari erilaista tietä. Lähinnä ajatellen tulevia kilpailuja. Vähän kävi tamma taas kierroksilla ja muutaman kerran pääsi tykittämään vähän liian lujaa, mutta muuten ei ongelmia ollut. Itsellä tulee ehkä isoin vaikeus muistaa ulkotuki ja suhteutetuilla väleillä meinasi Vinha vähän karata liian ulos. Onneksi tamma antaa vähän ratsastajankin virheitä anteeksi eikä vedä esteestä ohi, vaikka vähän tulisikin huono tie. Hyppäsimme lisäksi pientä "taloestettä" ja lankkua jotta ei aivan yllätyksenä tule erikoisesteet. Näillekään ei ollut mitään ongelmaa ja tuntui että Vinha imi jopa päremmin näille erikoisille kuin normaaliesteille. Korkeutta esteillä oli vaihtelevasti 60-80cm? (Kuvia tulee hypyistä jossain vaiheessa)

Cinnan tunnilla, kevät 2011

Suunnitelmat vähän muuttuivat. Meidän oli tarkoitus aloittaa kisakausi Porvoosta tänä viikonloppuna. Näin kuitenkin Cinnaa viikonloppuna Ypäjällä ja hinku valmennukseen tuli niin isoksi joten sovimme nyt viikonlopuksi valmennuksen Siuntioon ja siirrämme kilpailuita viikolla eteenpäin. Eholla on seurakilpailut kahden viikon päästä ja menemme nyt sinne hyppäämään ensimmäiset kilpailut. Korkeutena luultavasti 70cm, katsotaan tarkemmin valmennuksen jälkeen.

Viikonloppu hurahti Ypäjä Winter Showssa kuvaamassa Live-lähetystä joten Vinhalla oli pari vapaa päivää ja alkuviikko mennään varovasti kentällä tai maastossa. Täällä nimittäin on mukava määrä lunta.

Viime talvelta. Vinha käy vähän kuumana.

Isoin uutinen on varmasti se että Vinha vaihtaa tallipaikkaa kuun vaihteessa. Nykyisellä tallilla on rajalliset mahdollisuudet treenata ja kun tähtäimet ovat ensi kaudelle korkealla niin päätimme nyt vaihtaa tallille jolla pääsee treenaamaan läpi talven. Uusi tallipaikka on mukava kymmenen hevosen talli, jossa on iso kenttä joka pitäisi pysyä käyttökunnossa läpi talven ja maneesi on 10min matkan päässä. Maastot ovat ihan ok, huomattavasti huonommat kuin nyt mutta sellaiset kuitenkin että maastoon pääsee.

Paras puoli uudessa tallissa on kuitenkin se että se sijaitsee sellaisella paikalla että talvella ei tule ongelmia lähteä valmennuksiin tai kisoihin. Viime talvet on menty aina vähän kelien mukaan, sillä talli on pienen hiekkatien varressa, jonka kunto on aina vähän niin tai näin. Lisäksi tallimatka lyhenee, minulla ja Vepsällä noin 15km ja Nipsulla 35km.

Viime talvelta, kun auto juuttui kisapaikalle. Onneksi tänä talvena on ehkä toisin.

Mitään draamaa ei tähän päätökseen liity. Nykyisellä tallilla on maailman paras tallinomistaja ja talliporukka ja homma pelaa moitteetta. He ovat hoitaneet hevoset aina hyvin ja moitteetta. Olemme kiitollisia siitä mitä kaikkea näihin vuosiin on mahtunut ja mitä kaikkea on opittu. Päätös ei ollut helppo, mutta välillä täytyy tehdä vaikeita ratkaisuja, jotta pääsee tavoitteisiin. Toistaiseksi tämä on paras ratkaisu ja katsotaan miten homma lähtee rullaamaan uudella tallilla. Onneksi aina voidaan palata nykyiselle tallille jos tuntuu että ratkaisu olikin väärä.

Kysymyspostauksen vastaukset

Kysymyspostaus onkin hieman unohtunut. Onneksi joku vielä laittoi kysymyksiä niin senkin muisti. J = Jenska, V = Vepsä ja N = Nipsu.

Elämäsi hevoset/hevonen?

J: Kyllä se Vinha yksinkertaisesti on. Kemiat kohtaa niin hyvin. Lisäksi edesmennyt hevosemme Diving Lion, sekä Sallan tallilta tutuksi tullut Kumun Viku, joka on todella samankaltainen on kuin Vinha. Tamman ostoakin jossain vaiheessa harkittiin, mutta Nipsua ei oikein napannut. 

N:  Ehdoton ykkönen on ensimmäinen hevosemme Daa, joka lopetettiin muutama vuosi takaperin.Vinha on tietenkin myös tullut korvaamattoman tärkeäksi, ja Habi oli minulle aivan loistava, onkin ruuna todella kova ikävä. Sallan tallilta Sysmästä eniten opetti Defa, joka oli täydellinen, tälläisen kun itselleni löytäisin niin olisin ikionnellinen.

V: Elämän hevosista tulee neljä hevosta mieleen jotka kaikki ovat erittäin paljon tavalla tai toisella elämäni hevosia. Vinha tietenkin, suokki-ihminen kun olen ja Vinhahan on niin Suomentamma, kuin suomentamma vaan voi olla Kompas, englannintäykkäri vuosikausien takaa ja hevonen jonka kanssa oli yhteinen mieli. Manu, ruma suomentamma myöskin vuosien takaa ja osaamatonkin vielä, mutta jokin valloitti mut. Ja tietysti Iso ruuna, ravurinraato-lv josta maksaisin vaikka miljoonia jos voisin ja jos omistajansa edes siitä suostuisi luopumaan ;)

Kumun Viku

  Mikä on lempi lajisi ratsastuksessa, miksi juuri se?

J: Esteet, vauhti ja vaaralliset tilanteet. Sileällä on kiva mennä, mutta en jaksa liiallista nypläämistä ja sitä että kaikki pitäisi tehdä juuri tietyllä kaavalla. En siis omaa tarpeeksi pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä koulupuolelle. Lisäksi esteillä pystyy itse määrittelemään sijoituksen kisoissa, eikä kukaan muu. 

N: Kyllä tuo koulu vie voiton, tosin into esteisiin on taas palailemassa takaisin. En keksi yksnkertaisesti mitään selitystä, tykkään.

V:  Mä oon niin onneton ratsastaja joten en edes kehtaa lajia miettiä. Ehkä inva?! :D

Minkälaisia muut blogin kirjoittajat ovat?

J: Nipsu on äärimmäisen räjähdysherkkä aina välillä, mutta taipuu kyllä mun ideoihin hyvin kunhan odottaa että suurin purkaus menee ohi. Hoitaa kyllä hevoset hyvin ja jaksaa käydä tallilla jos en itse pääse. Vepsä on Vepsä. Pitkäpinnainen, joka tulee ehkä tarpeeseen kun minulla tai Nipsulla sitä kärsivällisyyttä ei liiaksi ole. 

N: Noh mitähän tähän nyt sanois. Jenni on mun sisko, joskus hieman tiukkapiponen toimistotäti, mutta osaa se olla kivakin. Vinha on sen ehdoton silmäterä. Vepsäsannavepsä on sitten taas meidän luotettava hoitajaliikuttaja (kaikkea maan ja taivaan väliltä). Varsin valloittava persoona! :D

V: Kyllähän noita kattelee ;)

Diving Lion

Minkälaisesta hevosesta tykkäät?

J: Hevosessa täytyy ehdottomasti olla säpäkkyyttä, eikä se saa olla automaatti. Kuumat ja omalla moottorilla kulkevat hevoset on minun juttuni. Inhoan hitaita hevosia. 

N: Täytyy todeta, että Vinha on ihan toisesta ääripäästä. Tykkään hieman laiskoista (oma moottori pitää olla), mutta kuitenkin hankalista. Jos Habilla olisi ollut koulupuolella rahkeita viedä minua eteenpäin niin siinä olisi ollut aikalailla täydellinen paketti mulle.

V:  Ulkonäöllisesti raskaammanlaisesta, luonteellisesti sopivasti säpäkästä jukurista. Luonnetta pitää olla!

Oletko koskaan halunnut lopettaa ratsastusta?

J: Joskus tyhmänä teininä, mutta vanhemmat eivät antaneet (onneksi), eikä olisi oikeastaan ollut mahdollistakaan kun oli oma hevonen. Tottakai kaikilla tulee sellaisia kausia kun käy vähemmän, mutta onneksi meitä on monta niin ei haittaa vaikka joku välillä huilisikin enemmän. 

N: Monesti, monesti. Tää on sellanen harrastus, joka imee kaiken rahan ja ajan, joten välillä on tuntunut helpommalta luovuttaa. Ikinä en kuitenkaan usko tätä hommaa lopettavani, elllei ole sitten ihan ääritilanne. :) Elämäntapa!

V:  En oikeastaan, mutta pakon edessä olen joutunut sen tekemään. Ja vaikeimpina aikoina mietin myöskin lopettamista, mutta se ei ole halusta kiinni vaan kykenemisestä.

Minkälainen on peruspäiväsi jos et käy tallilla?

J: Riippuen siitä olenko aamu vai iltavuorossa niin näen kavereita tai käyn kaupoilla ja teen muita yleishyödyllisiä asioita töiden jälkeen. Lisäksi koiranhoito ja sali. Viikonloppuisin on harvemmin päiviä etten käy tallilla, mutta silloin vaihtelevasti kaikkea menoa ja illalla sitten lähdetään yleensä vähän viihteelle. Perusnuoren arkea.

N: Töitä yleensä, kavereiden kanssa olemista ja hauskanpitoa. :)

V:  Koiran kanssa lenkkeilyä, koiran kanssa treenailua, koira koira koira. Ehkä vähän kokkailua ja siivoilua.

Miten Vinhan jänne meni? 

Tarkkaa tietoa tästä ei ole, mutta ainoa paikka miten jalka on voinut mennä on tarha. Liukas savimaa + jos hevonen on juossut jotain niin ei siihen paljon muuta vaadita.

Vinhan ärsyttävimmät/kivoimmat piirteet?

J: Ärsyttävin on ehdottomasti se ainainen rajojen testaus. Ei voi kerralla ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei, välillä täytyy vaan kokeilla saisiko juosta portista läpi tai muuta fiksua. Kivoin piirre on varmasti työskentelymotivaatio ja rakkaus esteisiin. Sellaisen hevosen kanssa on ilo treenata. 

N:  Ärsyttävin sen tuittupäisyys, niin juntti tamma kun olla ja voi. Parasta Vinhassa on sen palo esteitä kohtaan, ja se into mikä siinä on, kuin pienessä kylässä!

V: Oikeastaan mikään Vinhassa ei pahemmin taida ärsyttää mua. No ehkä se, jos ei anna välillä tarhassa kiinni. Kivoimpia piirteitä on paljon!

Lempi rotu, väri, sukupuoli hevosessa?

J: Rotua vaikea nimetä, mutta ehkä shettis (tahdon joskus oman ponin) tai yksinkertaisesti joku siro pv-tyyppinen hevonen. Värinä ehdottomasti kimo ja sukupuolena tamma.

N: Rotuna jokin kevytrakenteinen pv, ruuna/tamma, väriltään rautias, musta tai kimo. Tykkään kaikesta melkeenpä!

V:  Suokki, värillä ei väliä ja tamma.

Lempiruokasi? 

J: Kaikki makea. Syön aivan liikaa kaikkea sokeripitoista. 

N: Eiköhän kallistuta tähän roskaruuan puolelle....
V:  Mä rakastan kaikkea ruokaa!

Onko teillä muita eläimiä? 

J: Itselläni on pikku-hukka Nata. Virolainen wannabe-sakemanni. 

N: Muita Vinhan lisäksi on kissa Tiikeri ja kääpiönsnautseri Muru. 

 V: Koira ja kolme kissaa. Hevosiahan en siis omista.

Mitä tavoittelet ratsastuksessa? 

J: Jäsenet sivuilta voi lukea paremmin, mutta ensi kaudelle se että pääsee kilpailemaan ehjän kauden ja nousemaan alue/kansallisiin esteluokkiin. Tulevaisuudessa olisi hauska kilpailla jotain 120-130cm luokkia, mutta saas nyt nähdä.

N:  Koulupuolella menestystä, nyt etitään sitä sopivaa hevosta. Aluetasolla haluaisin kisata menestyen, ja ajankuluessa olisi mahtavaa startata kansallisissa.

V:  Sitä, että ylipäiten osaisin ratsastaa.

Juhannus 2012

Mitä Vinhan kanssa on tehty ennenkuin se tuli teille?  

Pullahevosena se kai on ollut pääasiassa. Edellisellä omistajalla ollut useamman vuoden, joka on sen sitten ostanut tamman kasvattajalta. Islaa on jossain vaiheessa treenattu paljonkin, mutta pohjatöitä ei ole ikinä tehty kunnolla, joten koulutus jouduttiin aloittamaan kokonaan alusta. Eli nollasta lähdettiin liikkeelle kun Isla meille tuli. 

Mitä teette työksenne?

J: Toimistohommia autoalalla. 

N: Ässän kassa! :D
V:  Tällä hetkellä leipomossa, mutta toivottavasti en kauaa!

Sallan tallilta 2007

Millä talleilla olette käyneet ratsastuskoulussa? 

J: Siitähän on tosiaan kymmenen vuotta, kun olen ratsastuskoulussa käynyt tunneilla, mutta silloin aikanaan kävin Nurmijärven ratsastuskoulussa, Jokirannan ratsastuskoulussa, Hyvinkään ratsastuskeskuksessa, sekä kesäisin Sallan tallilla. Sallalla olen viimeksi käynyt ehkä vuonna 2008?

N:Alkeiskurssi Nurmijärven ratsastuskoulussa ja siitä sitten jatkettiin Hyyppärään. Sallan tallilla Sysmässä ollaan vietetty nuorena melkeen joka ikinen kesä, leireillä ja irtotunneilla. Olikohan muuta, leirejä siellä sun täällä ainaskii.

V:  Jokirannassa vuonna nakki.

Mihin asiaan olet tyytyväinen elämässäsi entä mitä haluaisit muuttaa?

J: Siihen että on vakityö ja oma asunto, hevosasiat alkaa olla mallillaan. Itseasiassa olen siis erittäin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Mitään en varmaan haluaisi muuttaa tällä hetkellä.

N: Uus duunipaikka. Muuten oon tyytyväinen, ihanat kaverit, hyvä perhe ja hepparintamalla menee hienosti. :)

V:  Mä olen tyytyväinen ainakin siihen, että olen edes yhden unelmani saanut toteutettua. Muuttaisin työpaikkani.

Vanha hoitoponi Inkkari

Onko teillä ollut hoitohevosia?

J: Joitakin on ollut. Pisimpään ehkä hoidimme Nipsun kanssa persoonallista Inkkari-ponia.

N:  On noita ollut aika ruhtinaallinen määrä. Yksi mainittavan arvoinen on kuitenkin shettisruuna Inkkari, aivan loistava poni!

V:  Vinha nyt ainakin taidetaan luokitella hoitohevoseksi :D

Miten Vinha loimitetaan yleensä?

Nyt kun tamma on klipattu niin sillä on tallissa kaulapalallinen tallitoppis (150g) ja ulkona fleecevuorellinen sadeloimi. Mikäli menee enemmän pakkasen puolelle niin tammalle vaihdetaan  ulos kevyttoppis (200g) ja kovemmilla pakkasilla sisälle 300g sisätoppis ja 300g ulkotoppis. Syksyisin on ollut joku kevyt talliloimi ja vuoreton tai vuodellinen sadeloimi ja keväisin sama juttu. Maalaisjärkeä käyttäen ja ilmoja seuraillen niin pääsee aika pitkälle.

V&V

Missä näet olevasi kymmenen vuoden päästä?

J: Toivottavasti olisi kiva työpaikka, jossa olisi edennyt hieman ylemmäs, omakotitalo tai rivitalo ja parisuhde. Hevosten kanssa olisi kehittynyt ja saavuttanut tavotteita. Ei mitään kummallisempaa.

N: Hevoset on kuvioissa ainaski, perhe luulisi löytyvän (tuskin lapsia) ja toivottavasti hyvässä duunissa.

V:  Toivottavasti pienessä mummon mökissä jota ympäröisi iso viidakkopiha. Rahaa olisi, niin että pärjäisi. Koirakissalauma ympärillä ja osaisin ratsastaa.

Parhaat kaverisi?

J: Ei ketään tiettyä. Milloin on kenenkin kanssa läheisempi, mutta muutama tietty hevosporukoiden ulkopuolelta ja tiimiläiset.

N:  En nyt tiedä mainitsenko nimellä, kun tuskin suurinosa blogin lukijoista heitä tietää. :)  Meillä on ihan loistava kaveriporukka.

V: Mun koira.