 |
| Vinhan pehko pilaa kuvan, mutta Habiherra on hieno! Este noin 110cm |
 |
| sairaslomalainen.. |
 |
| Maailman kaunein <3 |
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Irtojuoksutusta ja loikkia!
Tänään irtojuoksuteltiin hevosia, tai Vinhaa siis parin ravipätkän verran ja sitten kävelyä. Tamma tosin omatoimisesti otti muutamat laukkaspurtit. Hapsu taas pääsi hieman kokeilemaan esteitä, kun kenttä oli niin hyvässä kunnossa. Huomenna jos keli ok niin Jenska hyppää hieman selästä! Toivottavasti esteitä eikä maahan. :D Kuvat kertokoon enemmän kuin kirjoittelu.
torstai 29. maaliskuuta 2012
Koulutreenailua ja rauhallisia hevosia
Keskiviikkona mentiin Jenskan kanssa tallille, ja mukana oli 10-vuotias Moona. Moona tuli hieman kokeilemaan ratsastusta taas pitkästä aikaa, ja pääsi shettisruuna Nemon selkään. Nemo on tallin omistajan shettis, joka on kiltti kuin mikä. Vinha taas vuorostaan vietti vapaata tarhassa möllötellen. Jenni liikutti Habin, ja alkuun he tulivatkin kentälle kokeilemaan selkäännousua. Habi oli siis tosiaan esittänyt hienon pukkirodeon tiistaina Sannalle, ja Sanna oli singgonnut kahdesti maanpinnalle. Selkäänousussa ei ollut mitään ongelmia, mutta ruunalla tuntui piisaavan energiaa vaikka muille jakaa. Näin ollen Jenska lähti maastoon päästättelemään kaikki pöllöenergiat pois. Habi oli loppuakohden jo väsähtänyt aikalailla, mutta eipä jaksanut temppuilla yhtään. Minä taluttein Moonaa ja Nemoa kentällä noin 45 minuuttia, ja otetttin muutamat ravitkin. Ratsastus sujui hienosti, ja Moona selviytyi selässä yllättävän hyvin kokemukseensa nähden. Lupaava heppatyttö siis. :)
Tänään mentiin kummankin hevosen kanssa kentälle tekemään koulutreeniä. Jenni Habin selässä ja minä Vinhan. Vinha oli alkuun todella rauhallinen, ja kuunteli hienosti. Ravien jälkeen tamma rupesi taas innostumaan, mutta rauhottui kun jaksoin tehdä tarpeeksi pidätteitä enkä lähteä tamman höyryilyyn mukaan. Otettiin ravia yhteensä noin kolme kierrosta. Ruvetaan ravien määrää lisäilemään pikkuhiljaa, ja parin kuukauden päästä otetaan ensilaukat vamman jälkeen. Käveltiin kentällä hetki loppukäyntejä, ja lopuksi kävin vielä pienen maastolenkin. Jenni taas otti kunnon koulutreenin Habin kanssa, paljon taivutuksia tehden. Habi oli todella jäykkä vasempaan, mutta vertyi loppuakohden. Kenttä on nyt aika huonossa kunnossa, sillä keskellä on kunnon lätäkkö ja toisella reunalla vielä lunta. Hevosten liikutuksen jälkeen menimmekin Jennin kanssa hakkaamaan lumia pois kentältä, ja näin ollen siitä tuli edes hieman parempi. Tänään Habilla kävi myös tunnistaja, ja saatiin herra vihdoin Suomen papereihin. Samalla laitettiin myös mikrosiru. Habi käyttäytyi kuin herrasmies ja tunnistuksessa ei ollut mitään ongelmia. Kohta saadaan Habillekin siis aluelupa maksettua! Tällä viikolla valkut on peruttu, ja otetaankin ihan rennosti loppuviikko. Ei kisoja, eikä valmennuksia. Ensiviikolla sitten onkin pääsiäisenä kisat, sekä kaksi valmennusta.
Tänään mentiin kummankin hevosen kanssa kentälle tekemään koulutreeniä. Jenni Habin selässä ja minä Vinhan. Vinha oli alkuun todella rauhallinen, ja kuunteli hienosti. Ravien jälkeen tamma rupesi taas innostumaan, mutta rauhottui kun jaksoin tehdä tarpeeksi pidätteitä enkä lähteä tamman höyryilyyn mukaan. Otettiin ravia yhteensä noin kolme kierrosta. Ruvetaan ravien määrää lisäilemään pikkuhiljaa, ja parin kuukauden päästä otetaan ensilaukat vamman jälkeen. Käveltiin kentällä hetki loppukäyntejä, ja lopuksi kävin vielä pienen maastolenkin. Jenni taas otti kunnon koulutreenin Habin kanssa, paljon taivutuksia tehden. Habi oli todella jäykkä vasempaan, mutta vertyi loppuakohden. Kenttä on nyt aika huonossa kunnossa, sillä keskellä on kunnon lätäkkö ja toisella reunalla vielä lunta. Hevosten liikutuksen jälkeen menimmekin Jennin kanssa hakkaamaan lumia pois kentältä, ja näin ollen siitä tuli edes hieman parempi. Tänään Habilla kävi myös tunnistaja, ja saatiin herra vihdoin Suomen papereihin. Samalla laitettiin myös mikrosiru. Habi käyttäytyi kuin herrasmies ja tunnistuksessa ei ollut mitään ongelmia. Kohta saadaan Habillekin siis aluelupa maksettua! Tällä viikolla valkut on peruttu, ja otetaankin ihan rennosti loppuviikko. Ei kisoja, eikä valmennuksia. Ensiviikolla sitten onkin pääsiäisenä kisat, sekä kaksi valmennusta.
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Rodeoratsastajan ura
Noniin, Ninska olikin jo kerennyt tänne vihjata mun uudesta uravalinnasta.
Lämmittelin ensin alkavaa koitosta varten Vinhan kanssa. Perus maastolenkki, muutamia ravipätkiä. Vinha oli oma ihana itsensä (toisin kuin eräät tänään) ja vaikka kotiin päin olikin hieman höryjä, niin kiltti typsykkä malttoi jo matkan puolivälissä rauhoittua ja käveltiin pitkin ohjin loppureissu. Eli Isla = <3
SITTEN! Habiherra. Laitoin rodeoponin kuntoon ja Habi oli siinä vielä ihan normaali aasi. Koiran kanssa vaihtelivat nuuhkaisuja ja pusuja tuttuun tapaansa. Nousin jo tallin luona selkään ja köpsöteltiin kentälle... Puudeli innokkaana vanavedessä. Kentällä taisin keretä noin puolikaan kierrokseen löntystelemään, kun Habi päätti, että nyt riitti. En tiedä oliko syynä toi mun koira (joka ei kyllä ole aikaisemmin Habin mieltä vaivannnut) vai joku Habin oma keksintö, mutta siinä vaiheessa kun Habsu rupes sitä köyrypukkirodeoo vetelemään, niin mun koira innostui ja aloitti oman shownsa kohdistuen Habiin (yritti siis kovasti leikkiä) ja siitä Habi otti vielä lisää nokkiinsa. Yritin siinä sitten komentaa koiraa, saada Habin ojennukseen ja pysyä kyydissä, mutta hetken sinkoilun ja pukkiloikkimisen jälkeen lensin selälleni pieneen pehmeään hankeen. Tovin siinä lentoni lomassa ajattelin, että on pojalla kova yritys, kun saa mut lentämään kentän narujen yli väärälle puolelle, mutta koska olen PRO! jäin kentän puolelle. Habi ei jäänyt, vaan lähtivät Puudelin kanssa kilpaa tallille.
Mikko sai Habin kiinni tarhoilla ja minä kälpin sitten siellä mutapaskassa perässä. Nappasin ton iki-ihanan Puudelini kiinni ja roiskasin autoon, ihan vaan varuiks. Hyppäsin siinä tarhoilla sitten uusiksi selkään ja en edes toista jalustinta kerennyt jalkaani saada, kun sama rodeoshow lähti jälleen pyörimään! NICE! Hyvin pienen hetken siinä sinniteltyäni ja komennettuani lensin jälleen, mutta koska olin jo kerennyt putoamista harjoittelemaan noin 5min sitten, niin tällä kertaa laskeuduin lennosta sulavasti jaloilleni hevosen viereen. Like a cat ;)
Päätin, että tänään toi kopu ei mua enää kertaakaan tuolta heitä ja hain liinan. Juoksutin liinassa jonkin aikaa ja Habsu meni ihan nätisti. Kun näytti, että hevo alkaa olla rento, niin hyppäsin taas selkään. Tällä kertaa hieman menestyksekkäämmin. Eli kolmas kerta toden sanoo ja saatiin mentyä ihan semiok pikkutreeni siihen loppuun. Kaikissa askellajeissa kulki loppuviimein ihan normaalisti ja suoritti tehtävät tutulla "nöyryydellään". Vasen oli aluksi hieman jäykkä, mutta vertyi äkkiä ja rupesi olemaan ihan ok. Tallissa vielä varmuudeksi kävin lihaksia läpi, ettei ole jumeja, mutta ei aristanut mistään kohdin.
Noh, kai meillä parhaimmillakin kuiskaajilla pitää joskus olla vähän hauskanpitoa! Not. -.-
Kuvia ja videoita minulla ei ikävä kyllä ole tähän, joten lukijat saatte nyt tyytyä tämän mun realityshown "KUISKAAJA" seuraamiseen vain lukemalla huonosti kirjoitettua tekstiä ;)
Kiitti moi.
Lämmittelin ensin alkavaa koitosta varten Vinhan kanssa. Perus maastolenkki, muutamia ravipätkiä. Vinha oli oma ihana itsensä (toisin kuin eräät tänään) ja vaikka kotiin päin olikin hieman höryjä, niin kiltti typsykkä malttoi jo matkan puolivälissä rauhoittua ja käveltiin pitkin ohjin loppureissu. Eli Isla = <3
SITTEN! Habiherra. Laitoin rodeoponin kuntoon ja Habi oli siinä vielä ihan normaali aasi. Koiran kanssa vaihtelivat nuuhkaisuja ja pusuja tuttuun tapaansa. Nousin jo tallin luona selkään ja köpsöteltiin kentälle... Puudeli innokkaana vanavedessä. Kentällä taisin keretä noin puolikaan kierrokseen löntystelemään, kun Habi päätti, että nyt riitti. En tiedä oliko syynä toi mun koira (joka ei kyllä ole aikaisemmin Habin mieltä vaivannnut) vai joku Habin oma keksintö, mutta siinä vaiheessa kun Habsu rupes sitä köyrypukkirodeoo vetelemään, niin mun koira innostui ja aloitti oman shownsa kohdistuen Habiin (yritti siis kovasti leikkiä) ja siitä Habi otti vielä lisää nokkiinsa. Yritin siinä sitten komentaa koiraa, saada Habin ojennukseen ja pysyä kyydissä, mutta hetken sinkoilun ja pukkiloikkimisen jälkeen lensin selälleni pieneen pehmeään hankeen. Tovin siinä lentoni lomassa ajattelin, että on pojalla kova yritys, kun saa mut lentämään kentän narujen yli väärälle puolelle, mutta koska olen PRO! jäin kentän puolelle. Habi ei jäänyt, vaan lähtivät Puudelin kanssa kilpaa tallille.
Mikko sai Habin kiinni tarhoilla ja minä kälpin sitten siellä mutapaskassa perässä. Nappasin ton iki-ihanan Puudelini kiinni ja roiskasin autoon, ihan vaan varuiks. Hyppäsin siinä tarhoilla sitten uusiksi selkään ja en edes toista jalustinta kerennyt jalkaani saada, kun sama rodeoshow lähti jälleen pyörimään! NICE! Hyvin pienen hetken siinä sinniteltyäni ja komennettuani lensin jälleen, mutta koska olin jo kerennyt putoamista harjoittelemaan noin 5min sitten, niin tällä kertaa laskeuduin lennosta sulavasti jaloilleni hevosen viereen. Like a cat ;)
Päätin, että tänään toi kopu ei mua enää kertaakaan tuolta heitä ja hain liinan. Juoksutin liinassa jonkin aikaa ja Habsu meni ihan nätisti. Kun näytti, että hevo alkaa olla rento, niin hyppäsin taas selkään. Tällä kertaa hieman menestyksekkäämmin. Eli kolmas kerta toden sanoo ja saatiin mentyä ihan semiok pikkutreeni siihen loppuun. Kaikissa askellajeissa kulki loppuviimein ihan normaalisti ja suoritti tehtävät tutulla "nöyryydellään". Vasen oli aluksi hieman jäykkä, mutta vertyi äkkiä ja rupesi olemaan ihan ok. Tallissa vielä varmuudeksi kävin lihaksia läpi, ettei ole jumeja, mutta ei aristanut mistään kohdin.
Noh, kai meillä parhaimmillakin kuiskaajilla pitää joskus olla vähän hauskanpitoa! Not. -.-
Kuvia ja videoita minulla ei ikävä kyllä ole tähän, joten lukijat saatte nyt tyytyä tämän mun realityshown "KUISKAAJA" seuraamiseen vain lukemalla huonosti kirjoitettua tekstiä ;)
Kiitti moi.
Kevättä rinnassa?
On taas hevoset keksineet päänmenoa tässä viimeisen kahden päivän aikana. Eilen Habi vietti ansaittua vapaapäivää, ja Vinhalla menin kunnon maaston. Lenkki lähti hyvin käyntiin, käveltiin rauhallista tahtia noin 20min, ja sitten otin ensimmäiset ravit. Pois päin kotoota Vinha ravasi rauhassa ja kuunteli pidätteitä. Ravien jälkeen kävelin vielä hetken, ja sitten käännyttiin takaisin kotiin. Silloin Vinhalla meni taas kuppi nurin, ja rupesi taas höyryämään puuskuttamalla ja steppailemalla. Fiksuna likkana otin sitten saman ravipätkän vielä kotiinpäin, ja se ei ollut fiksu veto. Käyntiin tamma siirtyi nätisti, mutta loppumatka olikin sitten yhtä kiitoa. Mentiin reipasta käyntiä/steppailua kotiin saakka, kokoajan pidätteitä tehden, sekä pysähdyksiä Tamma rauhottui vasta, kun näki tallin. Jatkettiin tallin ohi matkaa vielä noin kilometrin verran, ja silloin Vinha taas rauhottui. Kotiinpäin käännyttäessä sama ruljanssi alkoi, nooh ei muuta kun pysähdyksiä hieman muistuttamaan miten sitä mentiinkään. Päästiin jo melkein tallin pihaan, kun Vinha rupesi taas loikkimaan ja pakittelemaan ihan omiaan. Käytiin siinä sitten pientä valtataistelua noin vartin verran, ja sitten tamma antoi kun antoikin periksi ja käveli löysin ohjin loppumatkan. Tallissa tammaa sai kuivatella hetken, sillä oli hionnut hieman temppujensa takia. Tallissa oltiin niin nöyrää ponia. :D
Tänään Sanna vuorostaan meni tallille. Vinha oli kuuleman mukaan ollut mukava, ja olivat käyneet rauhallisen lenkin. Habi taas vuorostaan veti tänään pisteet kotiin. En ole nyt aivan satavarma, miten tämä meni mutta tämän sain Jenskan selityksestä selvää. Sanna oli ollut kapuamassa Hapsun selkään, ja ukkohan otti ja lähti. Oli vetänyt sellaiset pukkirodeot, ettei ole ennen nähtykkään (Habilta). Sanna oli sitten lentänyt oikein komeasti lumikinokseen. Toisella kerralla Hapsu päätti tehdä samat, ja Sanna lensi taas, tälläkertaa ei tosiaan niin pahasti. Poika saikin sitten oikein kunnolla liikuntaa, kun Sanna juoksutti Habin kunnolla ja kaikki pöllöenrgiat pois. Tämän jälkeen Sanna pääsi ilman ongelmia selkään ja reeni jatkui. Huomenna mennään Jenskan kanssa katsomaan, mikä on ongelma, vai oliko vaan päivän mittainen innostus. Tämä on Habilta siis todella harvinaista. Satulasta ei johdu, se on tarkistettu. Varmaan vaan kevättä rinnsassa. ;) Jenni ja Sanna ovat nähtävästi ottaneet Habilla tippumisen oikein treenaukseen, Jenni tippui sunnuntaina ja Sanna tänään kahdesti. Itse en ole sieltä vielä toistaiseksi tippunut, mutta Vinhan selästä senkin edestä. Yksi kerta oli varsin mukava, kun tamma jätti minut noin kilsan päähän tallista, ja tipuin jäiseen maahan. Olipa kiva linkkailla loppumatka tallille ilman hevosta ja paikat huutaa hoosiannaa. :D Millaisia tippumisia teillä lukijoilla on ollut? Postauksessa on piristeenä muutamia kivoja kuvia sunnuntailta! Muistakaa arvonta!
Onko muuten nämä isommat kuvat parempia?
 |
| TÄYSIII! |
Tänään Sanna vuorostaan meni tallille. Vinha oli kuuleman mukaan ollut mukava, ja olivat käyneet rauhallisen lenkin. Habi taas vuorostaan veti tänään pisteet kotiin. En ole nyt aivan satavarma, miten tämä meni mutta tämän sain Jenskan selityksestä selvää. Sanna oli ollut kapuamassa Hapsun selkään, ja ukkohan otti ja lähti. Oli vetänyt sellaiset pukkirodeot, ettei ole ennen nähtykkään (Habilta). Sanna oli sitten lentänyt oikein komeasti lumikinokseen. Toisella kerralla Hapsu päätti tehdä samat, ja Sanna lensi taas, tälläkertaa ei tosiaan niin pahasti. Poika saikin sitten oikein kunnolla liikuntaa, kun Sanna juoksutti Habin kunnolla ja kaikki pöllöenrgiat pois. Tämän jälkeen Sanna pääsi ilman ongelmia selkään ja reeni jatkui. Huomenna mennään Jenskan kanssa katsomaan, mikä on ongelma, vai oliko vaan päivän mittainen innostus. Tämä on Habilta siis todella harvinaista. Satulasta ei johdu, se on tarkistettu. Varmaan vaan kevättä rinnsassa. ;) Jenni ja Sanna ovat nähtävästi ottaneet Habilla tippumisen oikein treenaukseen, Jenni tippui sunnuntaina ja Sanna tänään kahdesti. Itse en ole sieltä vielä toistaiseksi tippunut, mutta Vinhan selästä senkin edestä. Yksi kerta oli varsin mukava, kun tamma jätti minut noin kilsan päähän tallista, ja tipuin jäiseen maahan. Olipa kiva linkkailla loppumatka tallille ilman hevosta ja paikat huutaa hoosiannaa. :D Millaisia tippumisia teillä lukijoilla on ollut? Postauksessa on piristeenä muutamia kivoja kuvia sunnuntailta! Muistakaa arvonta!
Onko muuten nämä isommat kuvat parempia?
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Ehkä historian huonoin kisareissu
Kisasuunnitelmat viikonlopulta hieman muuttuivat, sillä koulukisat jäivät välistä ja tänään suunnattiin estekisoihin Gobbackan tallille. Luokkana tälläkertaa 70-80cm. Tallille mentiin ihmeen myöhään, siinä joskus yhdeksän aikaan. Matkaan lähdettiin hieman vaille kymmenen. Ajokeli oli aika karmea, lunta tullut noin viisi-kymmenen senttiä. Tallitie päästiin ihan suht hyvin, hieman auto haki, mutta turvallisesti päästiin isolle tielle ja näin myöskin moottoritielle. Matkaa kisapaikalle kertyi noin 80 kilometriä, mutta Habi matkusti koko matkan tapansa mukaan rauhassa. Kisapaikalla tämä koko ruljanssi sitten alkoikin. Ajettiin tallin läpi, maneesin eteen trailerin kanssa. Maneesin edessä näkyi olevan hyvää tilaa kääntää, ja pinta näytti siltä että siinä on vaan lunta ja hieman hiekkaa alla. Noh, aivan näin ei sitten asia mennytkään. Saatiin yhdistelmä melkein suoraksi, kun mondeo humpsahti yhtäkkiä muutaman kymmentä senttiä mutaliejuun, ja myöskin jäi sinne. Kokeiltiin ensin hevonen kyydissä, ei liikkunut. Hevonen pois ja uusi yritys, ei liikkunut. Siinä sitten seistiin tumput suorina, auto aivan liejussa jumissa.
Ehkä hieman kurainen yhdistelmä? :D
Eniten hieman ihmetytti, että kukaan ei tullut tarjoamaan apua, eikä kysymään mitään. Ei se tietenkään muiden tehtävä ole kaivaa autoa sieltä, mutta apuja olisi todellakin tarvittu. Kuitenkin Jennin kanssa saatiin heijjattua traileri irti, niin että se oli eri linjassa auton kanssa. Aikani yritin saada mondeon heijjamalla irti, mutta ei liikkunut mihinkään, kuoppa vaan syveni. Onneksi tuttumme Sari tuli loppupeleissä vetämään ensin trailerin irti, ja sitten mondeon. En tiedä, mitä oltaisiin tehty ilman Sarin apua ja hänelle todella iso kiitos siitä. Loppu peleissä kiskottiin autoa lähes kolme tuntia irti mudasta. Toivottavaa olisi myös ollut se, että paikalla olisi ollut opastaja trailereiden kanssa, kun ei tuota mutaliejua voinut tietää. Ei tosiaan oltu ainoita jota sinne juuttu. :D Siinä kaiken kiireen keskellä saatiin sitten auto ja traikku kuivalle maalle, ja laitettiin vihdoin hevonen kuntoon.
Verkassa Habi oli alkuun kuin mikäkin kiituri. Yritti rysöstää, eikä ottanut pidetteitä ollenkaan läpi. Jenni sai kuitenkin ratsastettua Habin rauhalliseksi, ja verkka meni ihan kivasti. Kumpaankin suuntaan tuli hyvät hypyt ja Habi rentoutui. Jenni hyppäsi koko luokan viimeisenä, ja hetken siinä joutui odottelemaan. Radassa oli tasoon nähden todella hankalia erikoisesteitä, ja heti ykkös este oli lankkueste. Kolme aaltolankkua päällekkäin. Tämän esteen sai hypätä kerran ennen varsinaisen radan aloittamista, ja Habihan kielsikin tähän heti ensi yrittämällä. Radan aloitus alkoi hyvin, ykköseste puhtaasti yli ilman ongelmia, kakkosella oli kunnon sateenkaarieste, ja Jennillä ei ollut pohkeet ehkä tarpeeksi terävinä. Habi oli jo lähdössä hyppyyn, mutta hyppäsikin esteen ohi, ja Jenni lensi etukaaren yli. Habi laukkasi maneesin päähän Jenni etukaarella maaten, mutta pysähtyi erään purukasan viereen. Siinä ruuna rupesi vielä hyppimään, mutta Jenni roikkui sitkeästi selässä ja yritti kiivetä takaisin selkään, mutta loppupeleissä turvallisinta oli laskeutua alas. Hylsy siis, putoamisen vuoksi. Jenni sai kuitenkin luavn hypätä vielä yhden esteen, ja hyppäsi helpon pystyn ettei kummallekkaan jää huono mieli. Videota radasta otin, mutta lahopäänä en sitten painanut recciä, ja rata ei tullut videolle.
Huono reissu, itse en pitänyt kisapaikasta kovin, enkä järjestelystä, mutta sekin vain oma mielipide. Kisat menivät meidänkin osalta tosi huonosti, hieman oli sekava päivä ja mikään ei toiminut. Seuraavana viikonloppuna suunntaaan Siuntioon Cinnan valmennukseen, ja sitä seuraavalle viikonlopulle katsotaan taas kisat. Koitetaan saada hyviä ja ehjiä 70cm ratoja alle, ennenkuin mennään kasikymppiin. Korkeus ei ole ongelma, vaan rutiini ja sujuvuus. Tällaista tälläkertaa, ensi kerralla paremmin. Muistakaa myös osallistua arvontaan! :)
Ehkä hieman kurainen yhdistelmä? :D
Eniten hieman ihmetytti, että kukaan ei tullut tarjoamaan apua, eikä kysymään mitään. Ei se tietenkään muiden tehtävä ole kaivaa autoa sieltä, mutta apuja olisi todellakin tarvittu. Kuitenkin Jennin kanssa saatiin heijjattua traileri irti, niin että se oli eri linjassa auton kanssa. Aikani yritin saada mondeon heijjamalla irti, mutta ei liikkunut mihinkään, kuoppa vaan syveni. Onneksi tuttumme Sari tuli loppupeleissä vetämään ensin trailerin irti, ja sitten mondeon. En tiedä, mitä oltaisiin tehty ilman Sarin apua ja hänelle todella iso kiitos siitä. Loppu peleissä kiskottiin autoa lähes kolme tuntia irti mudasta. Toivottavaa olisi myös ollut se, että paikalla olisi ollut opastaja trailereiden kanssa, kun ei tuota mutaliejua voinut tietää. Ei tosiaan oltu ainoita jota sinne juuttu. :D Siinä kaiken kiireen keskellä saatiin sitten auto ja traikku kuivalle maalle, ja laitettiin vihdoin hevonen kuntoon.
Verkassa Habi oli alkuun kuin mikäkin kiituri. Yritti rysöstää, eikä ottanut pidetteitä ollenkaan läpi. Jenni sai kuitenkin ratsastettua Habin rauhalliseksi, ja verkka meni ihan kivasti. Kumpaankin suuntaan tuli hyvät hypyt ja Habi rentoutui. Jenni hyppäsi koko luokan viimeisenä, ja hetken siinä joutui odottelemaan. Radassa oli tasoon nähden todella hankalia erikoisesteitä, ja heti ykkös este oli lankkueste. Kolme aaltolankkua päällekkäin. Tämän esteen sai hypätä kerran ennen varsinaisen radan aloittamista, ja Habihan kielsikin tähän heti ensi yrittämällä. Radan aloitus alkoi hyvin, ykköseste puhtaasti yli ilman ongelmia, kakkosella oli kunnon sateenkaarieste, ja Jennillä ei ollut pohkeet ehkä tarpeeksi terävinä. Habi oli jo lähdössä hyppyyn, mutta hyppäsikin esteen ohi, ja Jenni lensi etukaaren yli. Habi laukkasi maneesin päähän Jenni etukaarella maaten, mutta pysähtyi erään purukasan viereen. Siinä ruuna rupesi vielä hyppimään, mutta Jenni roikkui sitkeästi selässä ja yritti kiivetä takaisin selkään, mutta loppupeleissä turvallisinta oli laskeutua alas. Hylsy siis, putoamisen vuoksi. Jenni sai kuitenkin luavn hypätä vielä yhden esteen, ja hyppäsi helpon pystyn ettei kummallekkaan jää huono mieli. Videota radasta otin, mutta lahopäänä en sitten painanut recciä, ja rata ei tullut videolle.
Huono reissu, itse en pitänyt kisapaikasta kovin, enkä järjestelystä, mutta sekin vain oma mielipide. Kisat menivät meidänkin osalta tosi huonosti, hieman oli sekava päivä ja mikään ei toiminut. Seuraavana viikonloppuna suunntaaan Siuntioon Cinnan valmennukseen, ja sitä seuraavalle viikonlopulle katsotaan taas kisat. Koitetaan saada hyviä ja ehjiä 70cm ratoja alle, ennenkuin mennään kasikymppiin. Korkeus ei ole ongelma, vaan rutiini ja sujuvuus. Tällaista tälläkertaa, ensi kerralla paremmin. Muistakaa myös osallistua arvontaan! :)
torstai 22. maaliskuuta 2012
Mikä on kun taidot ei riitä - ja muistakaa osallistua arvontaan!
Nää on taas niitä päiviä, kun mikään ei onnistu. Tuntuu ettei mikään suju vaikka kuinka yrittää. Tarkoituksena tosiaan oli siis treenailla kouluohjelmaa läpi Habin kanssa. Alku meni hyvin, otettiin paljon työskentelyä käynnissä, pysähdyksistä askeleen pidennyksiin. Ravissa sitten ongelmat alkoivatkin, jostain kumman syystä en osannut istua Habin ravissa askeltakaan, vaikka kuinka korjailin istuntaa niin mikään ei ollut hyvä. Liekö kentän pohjalla osuutta asiaan vai oliko oma istunta vaan niin huono. Kyllä siellä olen ennekin osannut istua hyvin ja ilman ongelmia, niin tänään oli sitten jokin ihme vammapäivä. Pidin treenin välissä hetken tauon kävellen välikäyntejä ja samalla kasaillen omia hermoja. Tämän tauon jälkeen jotenkin kummasti löysin taas oikean istunnan ja asiat helpottuivat kummasti. Otettiin vielä pätkiä ohjelmasta, jotka sujuivat ihan hyvin. Laukoissa Habi oli hieno, pari väärää nosti oikeaan, mutta nekin oli osin omia mokia. Laukkojen jälkeen otin kunnon loppuravit eteen alas ravaten, ja Habikin rentoutui mukavasti. Vielä kunnon loppukäynnit niin se treenailu oli siinä. Hevosessa ei mitään vikaa, itse olin vaan huono.
Katsotaan nyt, että jos huomenna sama jatkuu niin perutaan lauantain kisat. En halua turhaa mennä jölköttelemään ohjelmaa läpi huonolla mielellä. Huomenna uusi päivä ja parempi mieli! Vinha vuorostaan oli tänään todella kiva. Jenska meni alkuun Vinhan kanssa kentällä käyntityöskentelyä ja otti muutamat ravipätkät. Vinha oli ihmeen rauhallinen ja kuunteli pidetteitä suht hyvin. Jenni kävi vielä maastossa kävelemässä hyvän lenkin loppukäynneiksi, ja takas tullessa Vinhalla meinasi taas mennä kuppi nurin. Jenni pysäytteli tammaa niin alkuun Vinha tarjosi keulimista ja muuta pyörimistä, mutta tarpeellisten toistojen jälkeen Jenni sai tammankin rauhoittumaan.
Muistakaahn osallistua arvontaan! Ei ole vielä paljoa osallistumisia tullut. :)
Katsotaan nyt, että jos huomenna sama jatkuu niin perutaan lauantain kisat. En halua turhaa mennä jölköttelemään ohjelmaa läpi huonolla mielellä. Huomenna uusi päivä ja parempi mieli! Vinha vuorostaan oli tänään todella kiva. Jenska meni alkuun Vinhan kanssa kentällä käyntityöskentelyä ja otti muutamat ravipätkät. Vinha oli ihmeen rauhallinen ja kuunteli pidetteitä suht hyvin. Jenni kävi vielä maastossa kävelemässä hyvän lenkin loppukäynneiksi, ja takas tullessa Vinhalla meinasi taas mennä kuppi nurin. Jenni pysäytteli tammaa niin alkuun Vinha tarjosi keulimista ja muuta pyörimistä, mutta tarpeellisten toistojen jälkeen Jenni sai tammankin rauhoittumaan.
Muistakaahn osallistua arvontaan! Ei ole vielä paljoa osallistumisia tullut. :)
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Sekalaista höpinää
Alkuviikko on mennyt Islan kanssa maastoillessa ja Habin kanssa vääntäen koulua kentällä. Ninnillä olisi koulukilpailut lauantaina, joten treeni tulee tarpeeseen. Molemmat ovat olleet kivoja, eikä oikeastaan mitään erikoista ole tapahtunut. Vinhan jalka alkaa tottua tuohon ravaamiseen, eikä reagoi enää mitenkään raveihin. Alussahan se nosti hieman lämpöä tai nestettä, nyt kuitenkin ollut täysin oireeton. Pikku hiljaa aletaan rasitustasoa nostamaan ja kohta voi jo kentälläkin mennä pientä koulutreeniä ravissakin. Kentän pohja saisi vain vähän kuivata, jottei ole niin kova.
Tänään piti olla Annen tunti, mutta kenttä on niin huonossa kunnossa, joten tunti jouduttiin perumaan. Toiveikkaina kuitenkin kohti ensi viikkoa, jos silloin Sarin tallin kenttä olisi jo parempi. Tarkoituksena olisi kuitenkin käydä Nipsun kanssa kouluohjelmaa ihan kotikentällä läpi ja siinä samalla liikuttaa Vinha. Itsekin pääsen taas ensi viikosta paremmin tallille, kun työvuorot helpottavat.
Seuraavista kisoista ei ole vielä tarkempaa tietoa, mutta 1.4 olisi tarkoitus mennä Cinnan hypärille Siuntioon. Lisäksi Habille täytyisi tilata tunnistaja, jotta saadaan ruuna Suomen rekisteriin ja maksettua aluelupa. Suunnitelmista poiketen ensimmäiset aluekilpailut ovat mahdollisesti 17.5, mikäli siellä on 80cm luokka ja ruunakin on saanut ehkä hieman enemmän rutiinia siihen mennessä. Laittelen jossain vaiheessa tarkempaa kisakalenteria, kunhan sunnitelmat hieman tarkentuvat.
Tiistaina kävimme Nipsun kanssa Horzessa ja Hööksissä. Tarkoituksena oli ostaa Habille kouluhuopa, sekä minulle vihdoin ne uudet ratsastuskengät/saappaanvarret. Horzesta oli aluksi tarkoitus katsoa equilinen valkoista huopaa, mutta siellä ei kuitenkaan ollut valkoisia, joten väliaikaisesti Nipsu joutuu tyytymään Horzen laatuun. Huopa oli yllättävän jämäkkä ja kivannäköinen, katsotaan miten kestää käytössä.
Hööksistä taasen tarttui vihdoin ne ratsastuskengät ja saappaanvarret. Olen nyt puolivuotta arponut mitkä kengät haluan ja minkä värisenä. Nykyiset alkavat vetää viimeisiään, eivätkö ne enää kovinkaan siistit ole. Pientä pulmaa aiheutti se että minulla on pientä asentovirhettä oikeassa jalassa, joten kenkien täytyy olla oikeanlaiset. Lisäksi ostimme harjakiven (??), joka on kuulemma ollut hyvä noiden karvaturrien harjauksessa nyt kun molemmilta lähtee tajuttomasti karvaa. Kuvassa kengät+varret ja huopa, tosin väärän värisenä sillä sivuilta ei löytynyt kuvaa valkoisesta.
Tänään piti olla Annen tunti, mutta kenttä on niin huonossa kunnossa, joten tunti jouduttiin perumaan. Toiveikkaina kuitenkin kohti ensi viikkoa, jos silloin Sarin tallin kenttä olisi jo parempi. Tarkoituksena olisi kuitenkin käydä Nipsun kanssa kouluohjelmaa ihan kotikentällä läpi ja siinä samalla liikuttaa Vinha. Itsekin pääsen taas ensi viikosta paremmin tallille, kun työvuorot helpottavat.
 |
| Pakko laittaa tämä kuva. Vinha ja sen isot korvat <3 |
Seuraavista kisoista ei ole vielä tarkempaa tietoa, mutta 1.4 olisi tarkoitus mennä Cinnan hypärille Siuntioon. Lisäksi Habille täytyisi tilata tunnistaja, jotta saadaan ruuna Suomen rekisteriin ja maksettua aluelupa. Suunnitelmista poiketen ensimmäiset aluekilpailut ovat mahdollisesti 17.5, mikäli siellä on 80cm luokka ja ruunakin on saanut ehkä hieman enemmän rutiinia siihen mennessä. Laittelen jossain vaiheessa tarkempaa kisakalenteria, kunhan sunnitelmat hieman tarkentuvat.
Tiistaina kävimme Nipsun kanssa Horzessa ja Hööksissä. Tarkoituksena oli ostaa Habille kouluhuopa, sekä minulle vihdoin ne uudet ratsastuskengät/saappaanvarret. Horzesta oli aluksi tarkoitus katsoa equilinen valkoista huopaa, mutta siellä ei kuitenkaan ollut valkoisia, joten väliaikaisesti Nipsu joutuu tyytymään Horzen laatuun. Huopa oli yllättävän jämäkkä ja kivannäköinen, katsotaan miten kestää käytössä.
Hööksistä taasen tarttui vihdoin ne ratsastuskengät ja saappaanvarret. Olen nyt puolivuotta arponut mitkä kengät haluan ja minkä värisenä. Nykyiset alkavat vetää viimeisiään, eivätkö ne enää kovinkaan siistit ole. Pientä pulmaa aiheutti se että minulla on pientä asentovirhettä oikeassa jalassa, joten kenkien täytyy olla oikeanlaiset. Lisäksi ostimme harjakiven (??), joka on kuulemma ollut hyvä noiden karvaturrien harjauksessa nyt kun molemmilta lähtee tajuttomasti karvaa. Kuvassa kengät+varret ja huopa, tosin väärän värisenä sillä sivuilta ei löytynyt kuvaa valkoisesta.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Team Vinha arpoo!
Viime arvonta järjestettiin sadannen postauksen kunniaksi, ja nyt on vuorossa arvonta 150 postauksen kunniaksi!
Arvonnan säännöt:
- Arvonta käynnistyy 20.3.2012 ja se päättyy 10.4.2012
- Voittajat julkaistaan blogissa 10.4.2012
- Blogin lukijat tai arvonnan aikana liittyvät uudet lukijat osallistuvat arvontaan kommentoimalla tähän postauksen yhdellä arvalla
- Mainostamalla tätä arvontaa omassa blogissaan saa myös yhden lisäarvan. (Linkitä kommenttisi yhteyteen blogisi osoite, mikäli mainostat)
- Mahdollisuus osallistua siis kahdella arvalla
- Osallistumisen yhteydessä laita sähköpostisi (voittajiin otetaan yhetyttä sähköpostitse) HUOM! Jos sähköpostia ei ole mainittu, ei ole osallistunut arvontaan
- Palkintoja on kolme, ja voittanut saa valita mieluisimman, toiseksi tullut sitten jne..
HUOM! Reilun pelin merkeissä toivomme, että et liity vain arvonnan takia/ajaksi lukijaksi!
Palkinnot:
1. Palkinto: Equilinen vaaleanpunaiset fleecepintelit, yksi pari 
2. Palkinto: Kannukset Metalab Flexi LAMI-CELL, mustavihreät
3. Palkinto: Sammalenvihreä glitterriimu, koko cob (sama kuin allaolevassa kuvassa, eri väri)
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Kaikenlaista
Viimeviikolla ei ole tapahtunut mitään postaittavan arvoista, hevosten liikutusta maastossa lähinnä. Kenttä on melko huonossa kunnossa loskan ja lumen vuoksi, joten menemme pääosin nyt pelkkää maastoilua. Onneksi kentällä pystyy kuitenkin koulua menemään suht hyvin, ja keskiviikkona meninkin Habin kanssa kunnon koulutreenin. Treenasin paljon siirtymisiä, varsinki käynti-laukka-käynti. Habi oli alkuun suht tahmea pohkeelle, mutta loppua kohden parani. Valmennukset skipattiin, sillä vetokalusta (eli vetoauto) oli parinsadan kilsan päässä.
Vepsä on nyt käynyt perjantai-sunnuntai tallilla, ja siitä ei ole oikeastaan sen tarkempaa tietoa. Ilmeisesti Jenskan puheista päätellen hevoset ovat päässeet monipuolisesti maastoon kumpanenkin. Onneksi jo ensiviikolla päästään taas Nuutisen valmennukseen, ja viikonloppuna ovat kisat, mutta se on vielä hieman auki että missä. Tämä viikonloppu oltiin Jennin kanssa Ypäjällä tekemässä liveä, ja hauska viikonloppu olikin! Hienot kisat ja mahtava tunnelma. Livekin saatiin toimimaan lähes moitteettomasti ja kaikki meni nappiin. Saatiin myös hyviä uutisia tiimiä koskien, mutta siitä lisää myöhemmin. ;)
Tämä postaus on hieman tällaista jaarittelua, halusin blogin päivttää vaikkei juuri asiaa olekkaan. Katselin tässä aikani kuluksi myös muutamia videopätkiä Vinhasta, voisinkin niistä muutaman laittaa näkyville. Voi kun pääsisi jo normaalisti ratsastelamaan Vinhalla, tulee niin ikävä tamman laukkaa ja koko olemusta, kun videoita katselee! Onneksi kuntoutus on hyvällä mallilla. :)
Vinha ja Jenska pellolla 2011 syksy
Minä ja Vinha laukkailua 2011 alkusyksy
Jenni ja Vinha, kunkkarit 2011 85cm. Ei todellakaan mitään parhaita ratoja
Olispa jo syksy, ja supertamma taas kunnossa! Jätän postauksen tähän, sillä en oikeasti keksi enää mitään kirjoitettavaa. Huomenna tulossa pitkästä aikaa kunnolla kuulumisia, sillä mennään Jennin kanssa yhdessä tallille ja saadaan kunnon kuvamateriaaliakin.
Vepsä on nyt käynyt perjantai-sunnuntai tallilla, ja siitä ei ole oikeastaan sen tarkempaa tietoa. Ilmeisesti Jenskan puheista päätellen hevoset ovat päässeet monipuolisesti maastoon kumpanenkin. Onneksi jo ensiviikolla päästään taas Nuutisen valmennukseen, ja viikonloppuna ovat kisat, mutta se on vielä hieman auki että missä. Tämä viikonloppu oltiin Jennin kanssa Ypäjällä tekemässä liveä, ja hauska viikonloppu olikin! Hienot kisat ja mahtava tunnelma. Livekin saatiin toimimaan lähes moitteettomasti ja kaikki meni nappiin. Saatiin myös hyviä uutisia tiimiä koskien, mutta siitä lisää myöhemmin. ;)
Tämä postaus on hieman tällaista jaarittelua, halusin blogin päivttää vaikkei juuri asiaa olekkaan. Katselin tässä aikani kuluksi myös muutamia videopätkiä Vinhasta, voisinkin niistä muutaman laittaa näkyville. Voi kun pääsisi jo normaalisti ratsastelamaan Vinhalla, tulee niin ikävä tamman laukkaa ja koko olemusta, kun videoita katselee! Onneksi kuntoutus on hyvällä mallilla. :)
Vinha ja Jenska pellolla 2011 syksy
Minä ja Vinha laukkailua 2011 alkusyksy
Jenni ja Vinha, kunkkarit 2011 85cm. Ei todellakaan mitään parhaita ratoja
Olispa jo syksy, ja supertamma taas kunnossa! Jätän postauksen tähän, sillä en oikeasti keksi enää mitään kirjoitettavaa. Huomenna tulossa pitkästä aikaa kunnolla kuulumisia, sillä mennään Jennin kanssa yhdessä tallille ja saadaan kunnon kuvamateriaaliakin.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
ERIKOISPOSTAUS: Islan koeratsastus
Tänään on vuorossa kertomus Islan koeratsastuksesta, ja hieman alkuajoista. Alkuun selvennykseksi, että Vinha, Isla, Vihu.. jne on kaikki siis sama ja yksi hevonen, rakkalla lapsella on monta nimeä. ;) Kaikki kuvat ovat aivan alkutaipaleelta (paitsi viimeinen).
Syksyllä 2009 en osannut edes ajatella, että meille tulisi toinen oma hevonen, sillä silloin meillä oli vielä meidän ensimmäinen hevosemme Daa, jo seitsemättä vuotta. Kuitenkin tänä samaiena syksynä tapahtui jotain todella odottamatonta ja kamalaa, Daa jouduttiin lopettamaan loukkaantumisen vuoksi. (Daan tarinan voit lukea tästä linkistä.) Pari ensimmäistä päivää lopetuksen jälkeen olivat kamalaa aikaa, suunntaton ikävä elämän tärkeintä, ja menetettyä asiaa kohtaan. Kuitenkin Jenska ja Sanna rupesivat viikon sisään selaamaan myynti-ilmoituksia hevosista. Asiaa hankaloitti se, että silloin vielä vanhempamme kustansivat koko harrastuksemme, joten heiltäkin oli lupa saatava. Kaikkien mutkien ja kommelluksien kautta saimme vanhempamme suostumaan, ja rahat kasaan uutta hevosta varten. Soittelimme pari päivää myynti-ilmoituksia läpi, ja muutamaan tärppäsi. Yhtä Jenni ja Sanna kävivätkin katsomassa, mutta tamma oli aivan ylihintainen tasoonsa nähden.
Islan myynti-ilmoitus pyöri kokoajan nähtävillä hevostalli.netissä, mutta mynti-ilmoitus oli todella vaatimaton, eikä meinattu sitä alkuun edes noteerata. Loppujen lopuksi kuitenkin laitettiin Islan silloiselle omistajalle sähköpostia tammasta, ja kaikkien sähköpostiviestien jälkeen starttasi meidän matkamme kohti uusia tuttavuuksia. Lähdimme koko tiimin voimin matkaan (minä, Jenni ja Sanna) ensin Kouvolan kautta testaamaan yhtä puoliveristä, mutta tämä ei kuitenkaan ollut mitään hakemaamme. Seuraava määränpää oli Seinäjoelle, tarkemmin sanottuna Alavuudelle. Vietimme yön Seinäjoella ja seuraavana aamuna kurvasimme Islan silloisen omistajan pihalle. Talli oli suht vaatimaton, noin viisi hevosta ja kivat pienet tilat. Omistaja vaikutti heti alkuun todella mukavalta ja rehdiltä.
Muistan, kun näin Islan ensikertaa. Tamma ei ollut omasta mielestäni mitenkään kummoisen näköinen, mutta esimerkiksi Sanna rakastui siihen heti. Siellä se tarhassa möllötti kavereidensa kanssa, ja näytti niin maansa myyneeltä. Tämä sama ilme on Islalla nykyäänkin, melkeinpä aina, mutta silti tamma on mitä helyyttävin tapaus. Omistaja kertoi tammasta sen verran, että se kutakuinkin oli seissyt lähes kaksi vuotta, eikä sillä oltu tehty juuri mitään, ja energiaa oli vaikka muille jakaa. Tallissa laitoimme hevosen kuntoon ja suuntasimme pellolle testaamaan tammaa. Pakkasta oli muistaakseni jo kitettävästi ja ilmakaan ei ollut kummoinen. Ensimmäisenä selkään kiipesi Jenni. Tamma ei ottanut melkeinpä yhtään askelta käyntiä, vaan kulki jännittyneenä pää kohti taivasta jotakin käynnin ja ravin väliltä. Jenni sai kuitenkin tammaa ratsastettua rennoksi, ja Islan mukava ravi pääsi oikeuksiinsa. Seuraavana kyytiin kiipesin minä, ja sainkin tehtäväkseni laukata tamman kanssa, jotta Jenni ja Sanna näkevät laukan kunnolla. Ensinäkin tamman rauhoitteluun meni noin vartin verran, ja sen jälkeen se ei ollutkaan muutakuin menoa. Laukkasin pellon päästä päähän, ja sen muistan että koskaan eläessäni en ollut mennyt niin kovaa kenelläkään hevosella, se oli vauhdin huumaa. Tästä hetkestä tiesin, että tamma tulee meille vaikka olikin täysi projekti. Jarrutkin olivat jo silloin hukassa, ja hetken siinä keskusteltiin että mennäänkö ojaan vai pysähdytäänkö. Sanna kävi vielä lopuksi testaamassa tamman, ja rakastui siihen vielä entistä enemmän.
Pian ratsastuksen jälkeen sovimmekin jo koska tulemme noutamaan tamman. Siitä kului noin puolitoista viikkoa ja tamma seisoi pihassa. Hinta oli todella halpa, mutta jälkikäteen ajateltuna päätöskin oli aika riski. Ei tiedetty tammasta melkein mitään, mutta silti se hurmasi ja tuollahan tuo nyt vieläkin on. Tammasta paljastuikin pian todellinen estehirmu, ja tasoltaan Isla hyppää nykyään metrin luokissa. Toki loukkaantuminen toi taas takapakkia, mutta Isla nähdään esteiden parissa mahdollisesti jo syksyllä! Kaikki hetket mitä olen Islan kanssa kokenut, ovat olleet hienoja, vaikka niitä huonojakin on. Tamma on opettanut minulle valtavasti, ja toivon että Islan kanssa tulee vielä monen monta hienoa vuotta yhdessä. Kaiken kaikkiaan Isla on tällähetkellä itselleni elämäni ykkösasia, ja ehdoton silmäterä (Habia unohtamatta). Maailman omalaatuisin, ja kaunein hevonen, josta ei varmasti tulla ikinä luopumaan. Tamman arvoa meille ei voi edes mitata rahassa, ei lähtisi millään hinnalla. Todellinen kultakimpale. <3 Jalan kuntoutus on käynnissä yhä, ja asian kanssa edetään varovaisesti ja mahdollisimman tarkasti.
Lisää Islan ja meidän taipaletta kirjoittelen joskus lisää. Tälläistä tälläkertaa, mitä olitte mieltä? :) Minkälaisia teidän lukijoiden (jos on oma/ylläpito/vuokra hevonen) koeratsastukset ovat olleet?
Isla ja Jenni, syksy 2011
Syksyllä 2009 en osannut edes ajatella, että meille tulisi toinen oma hevonen, sillä silloin meillä oli vielä meidän ensimmäinen hevosemme Daa, jo seitsemättä vuotta. Kuitenkin tänä samaiena syksynä tapahtui jotain todella odottamatonta ja kamalaa, Daa jouduttiin lopettamaan loukkaantumisen vuoksi. (Daan tarinan voit lukea tästä linkistä.) Pari ensimmäistä päivää lopetuksen jälkeen olivat kamalaa aikaa, suunntaton ikävä elämän tärkeintä, ja menetettyä asiaa kohtaan. Kuitenkin Jenska ja Sanna rupesivat viikon sisään selaamaan myynti-ilmoituksia hevosista. Asiaa hankaloitti se, että silloin vielä vanhempamme kustansivat koko harrastuksemme, joten heiltäkin oli lupa saatava. Kaikkien mutkien ja kommelluksien kautta saimme vanhempamme suostumaan, ja rahat kasaan uutta hevosta varten. Soittelimme pari päivää myynti-ilmoituksia läpi, ja muutamaan tärppäsi. Yhtä Jenni ja Sanna kävivätkin katsomassa, mutta tamma oli aivan ylihintainen tasoonsa nähden.
Islan myynti-ilmoitus pyöri kokoajan nähtävillä hevostalli.netissä, mutta mynti-ilmoitus oli todella vaatimaton, eikä meinattu sitä alkuun edes noteerata. Loppujen lopuksi kuitenkin laitettiin Islan silloiselle omistajalle sähköpostia tammasta, ja kaikkien sähköpostiviestien jälkeen starttasi meidän matkamme kohti uusia tuttavuuksia. Lähdimme koko tiimin voimin matkaan (minä, Jenni ja Sanna) ensin Kouvolan kautta testaamaan yhtä puoliveristä, mutta tämä ei kuitenkaan ollut mitään hakemaamme. Seuraava määränpää oli Seinäjoelle, tarkemmin sanottuna Alavuudelle. Vietimme yön Seinäjoella ja seuraavana aamuna kurvasimme Islan silloisen omistajan pihalle. Talli oli suht vaatimaton, noin viisi hevosta ja kivat pienet tilat. Omistaja vaikutti heti alkuun todella mukavalta ja rehdiltä.
Muistan, kun näin Islan ensikertaa. Tamma ei ollut omasta mielestäni mitenkään kummoisen näköinen, mutta esimerkiksi Sanna rakastui siihen heti. Siellä se tarhassa möllötti kavereidensa kanssa, ja näytti niin maansa myyneeltä. Tämä sama ilme on Islalla nykyäänkin, melkeinpä aina, mutta silti tamma on mitä helyyttävin tapaus. Omistaja kertoi tammasta sen verran, että se kutakuinkin oli seissyt lähes kaksi vuotta, eikä sillä oltu tehty juuri mitään, ja energiaa oli vaikka muille jakaa. Tallissa laitoimme hevosen kuntoon ja suuntasimme pellolle testaamaan tammaa. Pakkasta oli muistaakseni jo kitettävästi ja ilmakaan ei ollut kummoinen. Ensimmäisenä selkään kiipesi Jenni. Tamma ei ottanut melkeinpä yhtään askelta käyntiä, vaan kulki jännittyneenä pää kohti taivasta jotakin käynnin ja ravin väliltä. Jenni sai kuitenkin tammaa ratsastettua rennoksi, ja Islan mukava ravi pääsi oikeuksiinsa. Seuraavana kyytiin kiipesin minä, ja sainkin tehtäväkseni laukata tamman kanssa, jotta Jenni ja Sanna näkevät laukan kunnolla. Ensinäkin tamman rauhoitteluun meni noin vartin verran, ja sen jälkeen se ei ollutkaan muutakuin menoa. Laukkasin pellon päästä päähän, ja sen muistan että koskaan eläessäni en ollut mennyt niin kovaa kenelläkään hevosella, se oli vauhdin huumaa. Tästä hetkestä tiesin, että tamma tulee meille vaikka olikin täysi projekti. Jarrutkin olivat jo silloin hukassa, ja hetken siinä keskusteltiin että mennäänkö ojaan vai pysähdytäänkö. Sanna kävi vielä lopuksi testaamassa tamman, ja rakastui siihen vielä entistä enemmän.
Pian ratsastuksen jälkeen sovimmekin jo koska tulemme noutamaan tamman. Siitä kului noin puolitoista viikkoa ja tamma seisoi pihassa. Hinta oli todella halpa, mutta jälkikäteen ajateltuna päätöskin oli aika riski. Ei tiedetty tammasta melkein mitään, mutta silti se hurmasi ja tuollahan tuo nyt vieläkin on. Tammasta paljastuikin pian todellinen estehirmu, ja tasoltaan Isla hyppää nykyään metrin luokissa. Toki loukkaantuminen toi taas takapakkia, mutta Isla nähdään esteiden parissa mahdollisesti jo syksyllä! Kaikki hetket mitä olen Islan kanssa kokenut, ovat olleet hienoja, vaikka niitä huonojakin on. Tamma on opettanut minulle valtavasti, ja toivon että Islan kanssa tulee vielä monen monta hienoa vuotta yhdessä. Kaiken kaikkiaan Isla on tällähetkellä itselleni elämäni ykkösasia, ja ehdoton silmäterä (Habia unohtamatta). Maailman omalaatuisin, ja kaunein hevonen, josta ei varmasti tulla ikinä luopumaan. Tamman arvoa meille ei voi edes mitata rahassa, ei lähtisi millään hinnalla. Todellinen kultakimpale. <3 Jalan kuntoutus on käynnissä yhä, ja asian kanssa edetään varovaisesti ja mahdollisimman tarkasti.
Lisää Islan ja meidän taipaletta kirjoittelen joskus lisää. Tälläistä tälläkertaa, mitä olitte mieltä? :) Minkälaisia teidän lukijoiden (jos on oma/ylläpito/vuokra hevonen) koeratsastukset ovat olleet?
Isla ja Jenni, syksy 2011
Höyrypää Vinha
Sunnuntaina kävimme Vepsiksen kanssa maastoilemassa kevyesti hevosilla. Suuntasimme läheiseen metsään, sillä siellä pohja on paras Islan jalkaa ajatellen. Molemmat käyttäytyivät alkumatkasta rauhallisesti ja Habi oikeastaan koko lenkin läpi tapansa mukaan. Islalla keitti kuppi nurin jo ensimmäisten ravien jälkeen ja se veikin minua mukavasti pienen pätkän. Laukka-askeleitakin mahtui mukaan. Kotiin päin kun mentiin ei tammalta tullut kunnollista käyntiaskelta vaan se kulki lähinnä Islan omaa pravuuria eli jotain ravin ja käynnin sekoitusta. Varustuksena meillä sunnuntaina oli normikuolaimet eli monipallonivelet, sekä gramaanit.
Eilisestä viisastyneena ajattelin vaihtaa kumipäällysteisen pelhamin tammalle, sillä normaalilla rautaosalla Islalla aukeavat suupielet äärimmäisen helposti kun se käy kuumana. Lähdin samaan suuntaan kuin sunnuntaina ja jälleen tamma sekosi eikä kuunnellut pidätteitä. Olin ajatellut että muuta en tarvitse matkaan, kun on noin kovakin kuolain suussa mutta erehdyin. Kun ei ollut martingaalia tai gramaania niin kävikin niin että pää nousi ja alkoi keuliminen. Loppu matkasta tamma rauhoittui kun teki tarpeeksi pidätteitä. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa gramaanit + pelhamit jos sitten kuuntelisi.
Seuraavaksi nousinkin Habin selkään. Voi sitä tunnetta kun voit ravata tai laukata aivan löysin ohjin, hieman erilaista kun Vinhan kanssa. Teimme kevuehkön lenkin ravissa ja laukassa. Ruunakin tuntui olevan todella rennolla tuulella. Nyt tuleekin paljon maastoilua, sillä kenttä on niin pahasti loskassa ettei siinä viitsi edes mennä. Tämä ei kuitenkaan tee Habille lainkaan huonoa, saa kasvatettua kuntoa ja luotua peruskuntoa vielä paremmaksi.
Toivon että kaikki tämä hölmöily on vain siitä että Islalla painaa se vauhdin huuma päälle, eikä vain malta kuunnella. Näin kuumana se on käynyt viimeksi silloin kun se meille tuli. Mennään siis pari viikkoa nyt kovemmalla varustuksella, sillä mikäli Vinha pääsee ryöstämään, eikä vauhdi tipu niin se ei ole jalalle kovinkaan hyväksi. Kaiken kaikkiaan jalka ei ole reagoinut raveista millään tavalla, ensimmäisen kerran jälkeen oli molempiin etusiin tullut nestepussit, mutta ne hävisivät seuraavaan päivään mennessä. Muutoin ei ole mitään muutoksia ollut. Samalla on kuitenkin hauska katsella kuinka onnessaan tamma on kun pääsee edes vähän tekemään muutakin kuin käyntiä, vanha-Vinha on siis palannut. On jotenkin näiden ravilenkkien jälkeen niin rento ja itsetyytyväisen oloinen. Niitä laukkoja siis odotellessa. Olisiko kellään lukijalla vinkkejä millä tätä saisi hillittyä?
Eilisestä viisastyneena ajattelin vaihtaa kumipäällysteisen pelhamin tammalle, sillä normaalilla rautaosalla Islalla aukeavat suupielet äärimmäisen helposti kun se käy kuumana. Lähdin samaan suuntaan kuin sunnuntaina ja jälleen tamma sekosi eikä kuunnellut pidätteitä. Olin ajatellut että muuta en tarvitse matkaan, kun on noin kovakin kuolain suussa mutta erehdyin. Kun ei ollut martingaalia tai gramaania niin kävikin niin että pää nousi ja alkoi keuliminen. Loppu matkasta tamma rauhoittui kun teki tarpeeksi pidätteitä. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa gramaanit + pelhamit jos sitten kuuntelisi.
 |
| Messilä -11 (Ei liity postaukseen kyllä mitenkään) |
Seuraavaksi nousinkin Habin selkään. Voi sitä tunnetta kun voit ravata tai laukata aivan löysin ohjin, hieman erilaista kun Vinhan kanssa. Teimme kevuehkön lenkin ravissa ja laukassa. Ruunakin tuntui olevan todella rennolla tuulella. Nyt tuleekin paljon maastoilua, sillä kenttä on niin pahasti loskassa ettei siinä viitsi edes mennä. Tämä ei kuitenkaan tee Habille lainkaan huonoa, saa kasvatettua kuntoa ja luotua peruskuntoa vielä paremmaksi.
Toivon että kaikki tämä hölmöily on vain siitä että Islalla painaa se vauhdin huuma päälle, eikä vain malta kuunnella. Näin kuumana se on käynyt viimeksi silloin kun se meille tuli. Mennään siis pari viikkoa nyt kovemmalla varustuksella, sillä mikäli Vinha pääsee ryöstämään, eikä vauhdi tipu niin se ei ole jalalle kovinkaan hyväksi. Kaiken kaikkiaan jalka ei ole reagoinut raveista millään tavalla, ensimmäisen kerran jälkeen oli molempiin etusiin tullut nestepussit, mutta ne hävisivät seuraavaan päivään mennessä. Muutoin ei ole mitään muutoksia ollut. Samalla on kuitenkin hauska katsella kuinka onnessaan tamma on kun pääsee edes vähän tekemään muutakin kuin käyntiä, vanha-Vinha on siis palannut. On jotenkin näiden ravilenkkien jälkeen niin rento ja itsetyytyväisen oloinen. Niitä laukkoja siis odotellessa. Olisiko kellään lukijalla vinkkejä millä tätä saisi hillittyä?
 |
| Tulisiko se kevät jo? |
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Kalliorinteen kisat VIDEOPOSTAUKSENA
Elikkäs nyt siis kuulumisia videon välityksellä, aluksi yksi avuton klippi hevosten viime päivien touhuilusta. Pari irtojuoksutuspätkää, sekä Vinhan ensimmäiset ravit viiteen kuukauteen!
Alla videopostaus Kalliorinteen kisoista lauantailta, kaikki oleellinen videossa.
Laittakaa kommenttia tulemaan! :)
Alla videopostaus Kalliorinteen kisoista lauantailta, kaikki oleellinen videossa.
Laittakaa kommenttia tulemaan! :)
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Talvinen kuvapostaus!
Tänään mentiin iltasella Jenskan kanssa tallille liikuttamaan hepat ja ottamaan koko kööri sisälle. Harjattiin kummatkin hepat kunnolla ja sitten lähdettiin niiden kanssa tarhoille päin. Päästettiin hepat juoksemaan lumiseen peltotarhaan, jossa oli kunnon hanki. Vinhakin kokeili jo hieman ravaamista, ja laukkaamista omasta toimestaan ja jouduttiinkin ottamaan tamma kiinni ettei riehu jalkansa kanssa. Habi veteli omaa showtaan innoissaan tarhassa häntä tötteröllä. Alla siis paljon kuvia tästä päivästä, eli kuvapostausta. Huomenna Vinha saa ravata ensimmäiset ravinsa viiteen kuukauteen, jes! Siitä lisää huomenna!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)