Ehkä historian huonoin kisareissu

Kisasuunnitelmat viikonlopulta hieman muuttuivat, sillä koulukisat jäivät välistä ja tänään suunnattiin estekisoihin Gobbackan tallille. Luokkana tälläkertaa 70-80cm. Tallille mentiin ihmeen myöhään, siinä joskus yhdeksän aikaan. Matkaan lähdettiin hieman vaille kymmenen. Ajokeli oli aika karmea, lunta tullut noin viisi-kymmenen senttiä. Tallitie päästiin ihan suht hyvin, hieman auto haki, mutta turvallisesti päästiin isolle tielle ja näin myöskin moottoritielle. Matkaa kisapaikalle kertyi noin 80 kilometriä, mutta Habi matkusti koko matkan tapansa mukaan rauhassa. Kisapaikalla tämä koko ruljanssi sitten alkoikin. Ajettiin tallin läpi, maneesin eteen trailerin kanssa. Maneesin edessä näkyi olevan hyvää tilaa kääntää, ja pinta näytti siltä että siinä on vaan lunta ja hieman hiekkaa alla. Noh, aivan näin ei sitten asia mennytkään. Saatiin yhdistelmä melkein suoraksi, kun mondeo humpsahti yhtäkkiä muutaman kymmentä senttiä mutaliejuun, ja myöskin jäi sinne. Kokeiltiin ensin hevonen kyydissä, ei liikkunut. Hevonen pois ja uusi yritys, ei liikkunut. Siinä sitten seistiin tumput suorina, auto aivan liejussa jumissa.















Ehkä hieman kurainen yhdistelmä? :D



Eniten hieman ihmetytti, että kukaan ei tullut tarjoamaan apua, eikä kysymään mitään. Ei se tietenkään muiden tehtävä ole kaivaa autoa sieltä, mutta apuja olisi todellakin tarvittu. Kuitenkin Jennin kanssa saatiin heijjattua traileri irti, niin että se oli eri linjassa auton kanssa. Aikani yritin saada mondeon heijjamalla irti, mutta ei liikkunut mihinkään, kuoppa vaan syveni. Onneksi tuttumme Sari tuli loppupeleissä vetämään ensin trailerin irti, ja sitten mondeon. En tiedä, mitä oltaisiin tehty ilman Sarin apua ja hänelle todella iso kiitos siitä. Loppu peleissä kiskottiin autoa lähes kolme tuntia irti mudasta. Toivottavaa olisi myös ollut se, että paikalla olisi ollut opastaja trailereiden kanssa, kun ei tuota mutaliejua voinut tietää. Ei tosiaan oltu ainoita jota sinne juuttu. :D Siinä kaiken kiireen keskellä saatiin sitten auto ja traikku kuivalle maalle, ja laitettiin vihdoin hevonen kuntoon.


Verkassa Habi oli alkuun kuin mikäkin kiituri. Yritti rysöstää, eikä ottanut pidetteitä ollenkaan läpi. Jenni sai kuitenkin ratsastettua Habin rauhalliseksi, ja verkka meni ihan kivasti. Kumpaankin suuntaan tuli hyvät hypyt ja Habi rentoutui. Jenni hyppäsi koko luokan viimeisenä, ja hetken siinä joutui odottelemaan. Radassa oli tasoon nähden todella hankalia erikoisesteitä, ja heti ykkös este oli lankkueste. Kolme aaltolankkua päällekkäin. Tämän esteen sai hypätä kerran ennen varsinaisen radan aloittamista, ja Habihan kielsikin tähän heti ensi yrittämällä. Radan aloitus alkoi hyvin, ykköseste puhtaasti yli ilman ongelmia, kakkosella oli kunnon sateenkaarieste, ja Jennillä ei ollut pohkeet ehkä tarpeeksi terävinä. Habi oli jo lähdössä hyppyyn, mutta hyppäsikin esteen ohi, ja Jenni lensi etukaaren yli. Habi laukkasi maneesin päähän Jenni etukaarella maaten, mutta pysähtyi erään purukasan viereen. Siinä ruuna rupesi vielä hyppimään, mutta Jenni roikkui sitkeästi selässä ja yritti kiivetä takaisin selkään, mutta loppupeleissä turvallisinta oli laskeutua alas. Hylsy siis, putoamisen vuoksi. Jenni sai kuitenkin luavn hypätä vielä yhden esteen, ja hyppäsi helpon pystyn ettei kummallekkaan jää huono mieli. Videota radasta otin, mutta lahopäänä en sitten painanut recciä, ja rata ei tullut videolle.



Huono reissu, itse en pitänyt kisapaikasta kovin, enkä järjestelystä, mutta sekin vain oma mielipide. Kisat menivät meidänkin osalta tosi huonosti, hieman oli sekava päivä ja mikään ei toiminut. Seuraavana viikonloppuna suunntaaan Siuntioon Cinnan valmennukseen, ja sitä seuraavalle viikonlopulle katsotaan taas kisat. Koitetaan saada hyviä ja ehjiä 70cm ratoja alle, ennenkuin mennään kasikymppiin. Korkeus ei ole ongelma, vaan rutiini ja sujuvuus. Tällaista tälläkertaa, ensi kerralla paremmin. Muistakaa myös osallistua arvontaan! :)