Höyrypää Vinha

Sunnuntaina kävimme Vepsiksen kanssa maastoilemassa kevyesti hevosilla. Suuntasimme läheiseen metsään, sillä siellä pohja on paras Islan jalkaa ajatellen. Molemmat käyttäytyivät alkumatkasta rauhallisesti ja Habi oikeastaan koko lenkin läpi tapansa mukaan. Islalla keitti kuppi nurin jo ensimmäisten ravien jälkeen ja se veikin minua mukavasti pienen pätkän. Laukka-askeleitakin mahtui mukaan. Kotiin päin kun mentiin ei tammalta tullut kunnollista käyntiaskelta vaan se kulki lähinnä Islan omaa pravuuria eli jotain ravin ja käynnin sekoitusta. Varustuksena meillä sunnuntaina oli normikuolaimet eli monipallonivelet, sekä gramaanit.

Eilisestä viisastyneena ajattelin vaihtaa kumipäällysteisen pelhamin tammalle, sillä normaalilla rautaosalla Islalla aukeavat suupielet äärimmäisen helposti kun se käy kuumana. Lähdin samaan suuntaan kuin sunnuntaina ja jälleen tamma sekosi eikä kuunnellut pidätteitä. Olin ajatellut että muuta en tarvitse matkaan, kun on noin kovakin kuolain suussa mutta erehdyin. Kun ei ollut martingaalia tai gramaania niin kävikin niin että pää nousi ja alkoi keuliminen. Loppu matkasta tamma rauhoittui kun teki tarpeeksi pidätteitä. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa gramaanit + pelhamit jos sitten kuuntelisi.

Messilä -11 (Ei liity postaukseen kyllä mitenkään)

Seuraavaksi nousinkin Habin selkään. Voi sitä tunnetta kun voit ravata tai laukata aivan löysin ohjin, hieman erilaista kun Vinhan kanssa. Teimme kevuehkön lenkin ravissa ja laukassa. Ruunakin tuntui olevan todella rennolla tuulella. Nyt tuleekin paljon maastoilua, sillä kenttä on niin pahasti loskassa ettei siinä viitsi edes mennä. Tämä ei kuitenkaan tee Habille lainkaan huonoa, saa kasvatettua kuntoa ja luotua peruskuntoa vielä paremmaksi.

Toivon että kaikki tämä hölmöily on vain siitä että Islalla painaa se vauhdin huuma päälle, eikä vain malta kuunnella. Näin kuumana se on käynyt viimeksi silloin kun se meille tuli. Mennään siis pari viikkoa nyt kovemmalla varustuksella, sillä mikäli Vinha pääsee ryöstämään, eikä vauhdi tipu niin se ei ole jalalle kovinkaan hyväksi. Kaiken kaikkiaan jalka ei ole reagoinut raveista millään tavalla, ensimmäisen kerran jälkeen oli molempiin etusiin tullut nestepussit, mutta ne hävisivät seuraavaan päivään mennessä. Muutoin ei ole mitään muutoksia ollut. Samalla on kuitenkin hauska katsella kuinka onnessaan tamma on kun pääsee edes vähän tekemään muutakin kuin käyntiä, vanha-Vinha on siis palannut. On jotenkin näiden ravilenkkien jälkeen niin rento ja itsetyytyväisen oloinen.  Niitä laukkoja siis odotellessa. Olisiko kellään lukijalla vinkkejä millä tätä saisi hillittyä?

Tulisiko se kevät jo?