Rodeoratsastajan ura

  Noniin, Ninska olikin jo kerennyt tänne vihjata mun uudesta uravalinnasta.
Lämmittelin ensin alkavaa koitosta varten Vinhan kanssa. Perus maastolenkki, muutamia ravipätkiä. Vinha oli oma ihana itsensä (toisin kuin eräät tänään) ja vaikka kotiin päin olikin hieman höryjä, niin kiltti typsykkä malttoi jo matkan puolivälissä rauhoittua ja käveltiin pitkin ohjin loppureissu. Eli Isla = <3

  SITTEN! Habiherra. Laitoin rodeoponin kuntoon ja Habi oli siinä vielä ihan normaali aasi. Koiran kanssa vaihtelivat nuuhkaisuja ja pusuja tuttuun tapaansa. Nousin jo tallin luona selkään ja köpsöteltiin kentälle... Puudeli innokkaana vanavedessä. Kentällä taisin keretä noin puolikaan kierrokseen löntystelemään, kun Habi päätti, että nyt riitti. En tiedä oliko syynä toi mun koira (joka ei kyllä ole aikaisemmin Habin mieltä vaivannnut) vai joku Habin oma keksintö, mutta siinä vaiheessa kun Habsu rupes sitä köyrypukkirodeoo vetelemään, niin mun koira innostui ja aloitti oman shownsa kohdistuen Habiin (yritti siis kovasti leikkiä) ja siitä Habi otti vielä lisää nokkiinsa. Yritin siinä sitten komentaa koiraa, saada Habin ojennukseen ja pysyä kyydissä, mutta hetken sinkoilun ja pukkiloikkimisen jälkeen lensin selälleni pieneen pehmeään hankeen. Tovin siinä lentoni lomassa ajattelin, että on pojalla kova yritys, kun saa mut lentämään kentän narujen yli väärälle puolelle, mutta koska olen PRO! jäin kentän puolelle. Habi ei jäänyt, vaan lähtivät Puudelin kanssa kilpaa tallille.
 
Mikko sai Habin kiinni tarhoilla ja minä kälpin sitten siellä mutapaskassa perässä. Nappasin ton iki-ihanan Puudelini kiinni ja roiskasin autoon, ihan vaan varuiks. Hyppäsin siinä tarhoilla sitten uusiksi selkään ja en edes toista jalustinta kerennyt jalkaani saada, kun sama rodeoshow lähti jälleen pyörimään! NICE! Hyvin pienen hetken siinä sinniteltyäni ja komennettuani lensin jälleen, mutta koska olin jo kerennyt putoamista harjoittelemaan noin 5min sitten, niin tällä kertaa laskeuduin lennosta sulavasti jaloilleni hevosen viereen. Like a cat ;)

Päätin, että tänään toi kopu ei mua enää kertaakaan tuolta heitä ja hain liinan. Juoksutin liinassa jonkin aikaa ja Habsu meni ihan nätisti. Kun näytti, että hevo alkaa olla rento, niin hyppäsin taas selkään. Tällä kertaa hieman menestyksekkäämmin. Eli kolmas kerta toden sanoo ja saatiin mentyä ihan semiok pikkutreeni siihen loppuun. Kaikissa askellajeissa kulki loppuviimein ihan normaalisti ja suoritti tehtävät tutulla "nöyryydellään". Vasen oli aluksi hieman jäykkä, mutta vertyi äkkiä ja rupesi olemaan ihan ok. Tallissa vielä varmuudeksi kävin lihaksia läpi, ettei ole jumeja, mutta ei aristanut mistään kohdin.

Noh, kai meillä parhaimmillakin kuiskaajilla pitää joskus olla vähän hauskanpitoa! Not. -.-

Kuvia ja videoita minulla ei ikävä kyllä ole tähän, joten lukijat saatte nyt tyytyä tämän mun realityshown "KUISKAAJA" seuraamiseen vain lukemalla huonosti kirjoitettua tekstiä ;)

Kiitti moi.