Bellan ja Nipsun parantuminen

Pääseepäs taas kirjoittelemaan pitkästä aikaa, kun tallillakin tuli käytyä. Johan sitä on kaksi viikkoa oltu munuaistulehduksessa ja nyt alkaa näyttämään jo paremmalta. Tänään ajattelin testata Bellaa, että miten toimii jalan kanssa. Aluksi juoksutin vain pari kierrosta katsoakseni, että ontaako, ja hyvin näytti mamma askelta ottavan. Kiipesin juoksutuksen jälkeen selkään, ja tunne oli aivan mahtava kun pääsi mamman selkään monen viikon tauon jälkeen! :) Mamma tuntui tosi hyvältä ja jalkaa ei aristanut ollenkaan, mutta otin silti vain kevyen kenttätreenin. Taas kerran mamma toimi kuin unelma, paitsi muutamat yllätys loikat taas oli pakko esittää. Tästä on hyvä jatkaa hiljaa ja hissukseen kuntouttamaan jalkaa taas kuntoon.


Ratsastuksen jälkeen pesin mamman ihan saippualla ja huuhtelin pitkän aikaa, kun ilma oli ihan järkyttävän kuuma. Mamma nautti kylmästä vedestä todella, paitsi naamaan suihkuttaessa vesi oli ilmeisesti liian pelottavaa rohkelle Bellalle ja tästä meinasi seurata taas karkaaminen, mutta onneksi sain tamman pidettyä kiinni. Pesun yhteydessä kylmäsin jalat huolella ja lopuksi vielä harjailin mammaa. Bella arvosti pesua sen verran, että tarhaan mennessä meni piehtaroimaan kolmesti. Ensimmäisessä kuvassa Isla ja Taika ja alimmassa kuvassa Bella ja tallin pikkupahis Nemo.


Loppuun vielä muutama kuva edustavasta kisatiimistämme (Nipsu, Jenska ja Vepsis) ja pari hyppy kuvaa Islasta Saku Tallin kisoista viime keskiviikolta.

Vajakki hevonen

Ei ollut ehkä ihan Vepsiksen päivä. Hevonen raastaa hermoja melkein koko paluumatkan mettästä kotiin. Mopo yrittää keulii ja se keulii ja se yrittää keulii ja jos se ei keuli ni se säheltää ja yrittää juosta alta täysiiiiii. Kyvystä kuunnella katosi tänään n.99,9%. Sillein vähän enemmänkin viritetty mopo. Kyllä me sitten viimeiset 20m taidettiin kävellä nätisti ja jopa pitkin ohjin. Vau.
Muuten sillein ihan kivasti käyttäytyvä typykkä taas.

Metsässä meidän kimpussa muuten pörräs yhdessä vaiheessa valehtelematta ainakin kolmekymmentä paarmaa. Olin aika varma, että tullaa syödyiksi eläviltä.

Team Vinhan kehitystä 2009-2011

Paljon on ehtinyt tapahtua 1,5 vuoden aikana. Hevonen ja ratsastajat kehittyneet tavalla tai toisella. Pettymyksiä ja ilon aiheita on mahtunut mukaan, mutta kaikesta on selvitty. Ennen kaikkea on pidetty hauskaa ja opeteltu asioita yhdessä. Olen jo jonkin aikaa pohtinut tekeväni Islasta tälläisen kuvakollaasin jossa näkee vähän tamman kehityskaarta. Ehkä tulevaisuudessa saamme myös nauttia tiimin jäsenten kuvakollaaseista, kunhan saadaan enemmän kuvamateriaalia. ;)

Riihimäen estekisat 21.5.

Ensimmäiset kuvat valmennuksesta, toinen ja kolmas kilpaluista ja neljäs pääsiäiskurssilta.

Ensimmäinen kuva juuri kuin Vihu tuli taloon. Toinen kuva ensimmäisistä koulukisoista, kolmas treeneistä ja neljän peltolusta, (sen takia hevosella hieman lisäpiuhoja, jotta ei liikaa innostu).

Rakenne ja lihaksisto muuttunut hieman vuoden sisään.

SuperVihu is back in business!

Sunnuntaina oli sitten jälleen estekilpalut. Harjoituskilpailut Haukankalliossa ja tarkoituksena oli mennä luokat 70 ja 80cm. Todella kuuma päivä ja tallille mentiinkin hyvissä ajoin hieman pyyhkimään tammaa ja laittamaan kamoja kasaan. Haukkaan päästiin vähän ennen luokan alkua ja siinä juteltiin tuttujen kanssa kunnes oli aika nousta selkään. Verryttelyssä Isla oli vanha oma itsensä ja kävi aivan kierroksilla. Sain kuitenkin sen rauhoittumaan ja pääsimme starttaamaan ensimmäisen luokan. Rata meni hyvin ja uusinnassa päästiin ratsastamaan jälleen aikaa. Isla oli täydellinen ja ylläpiti laukan ongelmitta kaikissa kurveissa. Nopea aika riitti voittoon. Palkintojen jaossa yllätysyllätys Isla oli ihanan rauhallinen ja tasainen.

80cm rata oli hieman rauhallisempi, mutta se maaginen puomi tippui jälleen. Uusintaan ei päästy ja pettymys oli taas suuri. Isla hyppäsi kyllä hyvin ja laukka pysyi jälleen ongelmitta. Valmentajan kanssa pohdimme että mistä nämä pudotukset johtuvat ja päädyimme seuraavaan tulokseen. Nyt kun olen mennyt taas jonkin aikaa ilman valmennusta, niin istunta huononee ja alan vältellä selässä aiheutuvaa kipua menemällä kevyeeseen istuntaan. Tämä aiheuttaa muutenkin etupainoisella hevosella sen että puomit tippuvat herkemmin. Tähän yhdistettynä kengitys, niin siinähän tuntuu olevan selitys.

Kaikkien yllyttämänä lähdin vielä kokeilemaan 90cm rataa ensimmäistä kertaa. Islalla oli niin paljon energiaa, eikä kuuma ilma haitannut sitä ollenkaan niin se kyllä jaksoi. Rata oli täydellinen molempien osalta, Islalla ei ollut korkeuden kanssa mitään ongelmaa, eikä itseäni jännittänyt korkeus yhtään. Perusrata meni siististi ja ongelmitta ja pääsimme uusintaan. Kunnianhimoisena ratsastajana en osannut lähteä ratsastamaan rauhallisesti, joten aikaratsastukseksihan se meni. Valitettavasti itse kallistuin taas sarjaesteellä kevyeeseen istuntaan ja sarjan jälkimmäinen osa tuli alas. Aika olisi riittänyt voittoon, mutta näin tällä kertaa. Katastrofia ei tullut ja nyt ylitettiin sitten taas hieman isompi korkeus. Tästä on hyvä lähteä seuraaviin kisoihin. On meillä vaan niin täydellinen hevoinen <3

Maanantaina oli palautteleva päivä. Ajattelin lähteä maastoon köpöttelemään ilman satulaa. Islasta kuitenkin kuoriutui rodeoponi ja etupää nousi muutamaan kertaan tantereesta ylöspäin. Koita siellä sitten pysyä ilman satulaa, joten päätin sitten suunnata vain kentälle. Kentällä tein yksinkertaisia käyntiharjoituksia pyrkimyksenä pitää hevonen rentona. Tämä onnistuikin aika hyvin, välillä peruutuksissa Vihu olisi halunnut pyrkiä kärpäsiä karkuun ylöspäin, mutta sain sen kuitenkin pidettyä lähes tulkoon maankamaralla. Taivutteluiden jälkeen suuntasimme talliakohden, jossa sitten Isla saikin jäädä sisälle nauttimaan iltaruuista.

(Pahoittelen vähästä kuvamateriaalista viimeaikoina. Kuvaajamme Nipsu on ollut vihannrstaudissa, joten ei ole päässyt reissuille mukaan. Ensi viikolla ehkä jo enemmän kuvia!)

Vepsis turinoi: Graa

Tosi kuuma päivä vaihteeks. Islan kanssa mettään samoilemaan. Mikä ihme siinä on, että hevoinen on niiiiiiiin hieno siihen asti, kunnes pitäisi kotia lähteä ilman yhden yhtäkään laukkaa. Siinä vaiheessa, kun se turpa osoittaa kotiin, niin korvien välistä katoaa kaikki. Se pieni herne menee oikosulkuun. Tehtiin me semmonen 1,5h lenkki. Lopuks vielä kentällä vähän taivutteluja.
Pesin vinhan ihan letkun kanssa ja odotin siinäkin toiminnassa vastarintaa, mutta ei. Isla käyttäytyi hienosti ja antoi mun letkuttaa sen kokonaan, päätä lukuunottamatta. Tarhaankin käveltiin sen jälkeen nätisti ja uusintoja ei tarvinnut ottaa :)

Summausta viime aikojen kisoista.

Nyt on tutkailtu ja pohdittu viime viikonlopun kisareissua ja eilisen kisoja. Kaikki ei ihan putkeen ole mennyt ja hieman on täytynyt mennä peilin eteen ja etsiä virheitä. Kaikki kuitenkin mennyt tähän asti hyvin, joten pieni pettymys on ollut viime kilpalut. Tästä kuitenkin uudella innolla eteenpäin ja kohti uusia kilpaluita.

Sunnuntaina lähdimme kohti Takkulaa noin 8 aikaan. Saavuimme perille ja siellä meinasi hieman kiirettä piisata että saatiin hevonen valmiiksi ja ratsastaja kävelemään rataa. 70cm rata oli aika haastava, paljon käännöksiä ja tiukkoja teitä. Esteet itsessään oli helppoja. Verryttelyssä tamma oli erittäin virkeä, eikä pidätteet meinanneet mennä millään läpi. Muutaman verkka hypyn jälkeen tuntuikin että jätän leikin siihen. Radalla Isla kuitenkin rauhoittui ja alku rata sujui todella hyvin. Kunnes tulimme toiseksi viimeiselle esteelle. Se oli kahden esteen linja, jonka väli tuli hieman huonosti. No sittenhän se este tippuikin. Sijoitus tässä luokassa oli seitsemäs. Ihan hyvin joka tapauksessa, vaikka itse odotinkin enemmän. Pudotus oli erittäin kummallinen, sillä Isla ei koskaan tiputa vaikka toisinkin sen hieman huonosti. Noo, siitä lisää myöhemmin.

Toisessa luokassa lähdimme toisena ja kiire tuli jälleen radan kävelyn jälkeen. Ehdin hypätä muutaman verryttelyhypyn jonka jälkeen suoraan radalle. Isla oli jälleen virkeä, eikä sitä tarvinnut ratsastaa juurikaan eteen. 80cm rata oli helpompi kuin edellinen, joten hyvillä mielin lähdettiin. Neljän este kuitenkin tippui, nyt oli kyse sarjaesteestä. Sama homma, hyvä lähestyminen ja tamma vain kopautti. Ihme juttu. Tämän jälkeen hanaa ja yritys saada hyvä aika, jotta sijoituttaisiin Häme Cuppia ajatellen edes kärkipäähän 4vp saaneista. Jälleen sijoitus oli 7 tässäkin luokassa. Kotia kohden taluttelun ja jäähdyttelyiden jälkeen.

Keskiviikkona olikin vuorossa Sakun tallilla Rusutjärvellä estekilpalut, missä mentiin ainoastaan yksi luokka. Verryttelyssä Vinha oli todella laiska ja sitä sai ratsastaa koko ajan eteenpäin. Radalle mentäessä sama tahmeus jatkui, mutta edettiin kuitenkin hyvää vauhtia. Ensimmäiset kolme estettä mentiin hyvin, kunnes neljännellä taas tapahtui. Puomi tippui. Tästä hämääntyneenä unohdin ratsastaa viitos esteelle, joka oli kaarevalla uralla. Seurauksena ylimääräinen voltti ja 4 virhepistettä. Loppurata sujui hyvin ja erityisen ylpeä olin numero 7 esteestä. Se oli poikkeuksellisen kapea pysty. Siitä Isla meni kuin vettä vaan, nyt on sellainenkin sitten hypätty. Sijoituksena taisi olla toiseksi viimeinen, joten penkin allehan nämä kisat ainakin menivät. Kiva fiilis kuitenkin jäi ja viikonloppuna sitten Cinnan kanssa ratkaisemaan mistä tiputtelu johtuu.

 Eipä päästy kunniakierrokselle tällä viikolla. ;)



Suurimpana syynä pidän kengitystä. Se sopisi ajankohdallisesti tiputuksiin, joten mikäli jotakin on hieman erilailla tehty tai laitettu ja se nyt vaikuttaa hyppäämiseen. Kengittäjä tilattu ja nyt odotellaan saapuvaksi. Katsellaan miten tilanne etenee..

Hevosurheiluuu

Tosi raskas päivä tallilla. Reenattiin Jennin kanssa erittäin rankasti... Isla kyllä seiso vaan katsomassa, kun me kasteltiin toisiamme. Tarkoituksena tosin oli kastella Isla, mutta se tais vähän jäädä vähemmälle? Päivä alkoi suunnitelmalla, että kävelytettäis Vinhaa ja päättyi tosiaan siihen, että vain pestään se. No joo pestiin ehkä toisemme ennemminkin, eikä kyl mitenkään romanttises mielessä :D Vaikka oli meil iso pehmee sieni ja kaikkea! Islan palautuminen tarhaan sujui taas ihan nätisti. Kai se oli sitä mieltä, ettei kahdelle näin sekavalle yksillölle kannata nyt mitään reuhata. Tää on sitä todellista urheilemista! Hävetkää laiskat hevoisenomistajat ja ottakaa meistä mallia :D

Ps. Jenni hävisi vesisodan, koska mä olen myös vesikuiskaaja ja kuiskasin kaikki vedet Jennin päälle. Pikkususikin vielä lopuksi vetäs Jenniä raipalla päin näköä :D Funny!