HIHS ostokset ja sunnuntain hypäri

Viikonloppu sujui siis suht rauhallisin merkein, sillä saatiin kengittäjä vasta tänään aamulla. Perjantaina juoksutin Vinhan aamusta pellolla ja tamma oli oikein kiva ja toimi hyvin. Muutamat ilopukit tuli, mutta on sitä lomaa ollutkin niin en ihmettele. Lauantaina Sanna kävi tallilla vähän ratsastelemassa pellolla. Oli Vinha kuulemma ollut ihan kiva, mutta aivan virtaa täynnä. Lauantaina oltiin myös Jennin kanssa HIHS:ssä ja mukava päivä olikin. Suomalaiset pärjäsivät hyvin ja oli muutenkin hyvin järjestetty show. Ainoa iso ja pitkä miinus oli surkea expoalue. Muutama juttu sieltä löytyi ja laitankin niistä kuvan postauksen loppuun.



Sunnuntaina aamusta saatiin vihdoin kenkääjä Vinhalle. Kengittäjä teki hyvää jälkeä, mutta oli TODELLA hidas! Kuitenkin nyt on popot kantturalla ja hyvin kengitetty. Illalla meillä oli Cinnan estevalkku Hyyppärässä. Jenni oli luullut, että tunti alkaisi viideltä, mutta olikin alkanut jo aikasemmin, joten myöhästyimme puolisen tuntia. Tunti kokonaisuudessaan meni ihan ok. Vinha kävi aika kierroksilla ja välillä tuli parit huonot hypyt. Pari kieltoakin tuli sarjan B osalle, mutta loppuun Vinha hyppäsi kaiken nätisti. Viimeinen rata oli todella hyvä ja Jenni ja Vinha löysivät taas sen rytmin mikä olikin. Kolmen viikon hyppytauko takana, joten pieni takertelu alkuun oli ihan ymmärrettävää. Ensiviikon sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Lohjalle hyppäämään 80cm ja 90-100cm. Ylläoleva kuva on aivan kamala laatuinen, sillä en saanut kameraa maneesissa toimimaan ja tuo putkikin on niin surkea, että pitää ostaa uusi kunhan on rahaa tarpeeksi.

Loppuviikon ohjelmassa ainoastaan torstaina Nuutisen tunnit ja sunnuntaina Lohjalla kisat. Laitan alle vielä lauantain ostoksia HIHSn expoalueelta. Näiden lisäksi ostettiin Vinhalle myös helosan.

HV-Polon sininen huopa. Meillä oli 50e lahjakortti hevosvälyän kauppaan, joten ostimme tuon huovan joka maksoi 65e, eli jouduttiin maksamaan huovasta vain 15e

Equilinen hyvä tarjous 2 huopaa / 100e. Tämä oli sellainen huopa mikä oli pakko saada, koska oli niin hieno
Equilinen Hello Kitty, samaa tarjousta kyn ylläoleva

Bella taas iskussa

Ja Vinhan loma/köpttely jatkuu.. Ihanat kengittäjät, taas niin luotettavia. Eilinen kengitys ei siis onnistunut, kun kenkääjä perui paria tuntia ennen tulonsa. Noh, ei muuta kuin soittelemaan taas kaikille mahdollisille kenkääjille, ja nyt EHKÄ huomenna tulossa tai sitten varmasti sunnuntaiaamuna. Toivottavasti saadaan kengät ennen sunnuntain rataharkkoja Hyyppärässä, muuten jää nekin välistä. Tänään oli siis tarkoitus lähetä Vinhan ja Bellan voimin Nuutisen valkkaan, mutta kengättömyyden takia otettiin vain Bella.

Vetoauton saantikin oli ongelmien takana, kun ei meinattu löytää mistään sopivaa autoa aikatauluun nähden, mutta loppujen lopuksi saatiin kuin saatiinkin meidän oma vetoauto. Itse menin edeltä laittamaan Bellan valmiiksi ja hoitamaan Vinhan, sillä Jenni kerkesi juuri ja juuri tallille ennen lähtöä. Alkuun en meinannut saada traileria kiinni autoon, sillä tossa uudessa autossa oli niin monimutkainen sähköpistoke, ettei näin blondille auennut, että miten se toimii. Kuitenkin tallinomistaja tuli viisampana valaisemaan, että autossa oleva pistoke kääntyy niin kas kummaa menihän se kiinni. Kaiken iloksi Vinha sitten vielä tarhasta tullessa säikähti toista hevosta ja minulla oli fiksuna likkana naru kämmenen ympäri, joten käsihän siinä puristui oikein mukavasti. Sain kuitenkin kiireessä laitettua kaikki kuntoon ja lähdettiinkin heti kun Jenni saapui tallille.




Nuutinen oli noin puolituntia myöhässä niin siinä ajassa sai hyvin otettua alkuverkkaa ja yrittää saada hevonen kuulolle. Alkuun Bella oli taas kuin mikäkin laama, pää pitkänä ja ei tietoakaan tuntumasta. Sain kuitenkin ratsastamalla paljon pidätteitä ja siirtymiä tamman hyvin avuille. Tunti aloitettiin perus siirtymisharjoituksilla ja yritettiin myös saada tasainen tahti päälle. Alkuun Bella oli jäykkä kuin rautakanki, eikä ihmekkään kun on jo tovin seissyt. Pikkuhiljaa kuitenkin Bella rupesi olemaan vain parempi ja parempi. Otettiin myös paljon väistöharjoituksia, jotka meni ihan ok. Loppuun vielä laukkatreenit. Laukoissa Bella oli ihan super ja sen jälkeen homma alkoi taas toimimaan niinkuin yleensäkkin. En jaksa nyt kovin yksitoikkoisesti kirjoittaa tunnista, mutta hyvä fiilis jäi ja saatiin Bellakin rentoutumaan ja liikkumaan ihan kivasti. Töitä pitää taas tehdä paljon, että saadaan jäykkyys pois ja hieman rutiinia ratsastukseen. Aletaan nyt varovaisesti ratsastamaan kerran/kaksi viikossa niin että saataisiin mamma laihtumaan ja jalat parempaan kuntoon. Kuvat on alkutunnista, pahoittelut kamalasta kuvanlaadusta.

Loppuviikon ohjelmassa Vinhalla on peltoilua ja mahdollisesti sunnuntaina rataharkat (80cm ja 90-100cm) jos saadaan kengät alle. Lauantaina Vinha saa nauttia vapaasta, ellei Sanna pääse, sillä mennään Jennin kanssa HIHSiin kattelemaan jos Vinha saisi jotain kivaa ;) Niin ja jes, taas yksi lukija lisää!

ERIKOISPOSTAUS: Elämäni hevonen, Diving Lion

Olen koko päivän miettinyt jonkinlaista erikoispostausta, mitä kirjottaisin. Tiimimme sivuilta (www.murunen.net/isla) löytyy jo tietopätkä entisestä hevosestamme Dannystä, mutta ajattelin kuitenkin blogiin kirjoittaa postauksen jo edesmenneestä hienosta hevosesta. Danny oli varmasti meidän kaikkien elämän hevonen, jonka kanssa jokainen meistä koki iloiset ja surulliset hetket. Danny oli mahtava hevonen suurella persoonalla. Tulossa todella pitkä postaus, toivottavasti joku jaksaa lukea ja jättää kommenttia.

Kaikki alkoi siitä, kun vuonna 2002 vanhempamme saivat idean hankkia minulle ja Jennille ensihevosen. Ratsastuskokemusta meillä kummallakin oli vasta muutama vuosi, joten idea ei ollut mitä parhain. Meidän toive oli tietenkin osaava ja luotettava poni, mutta ostimme kuitenkin aivan erilaisen hevosen. Daa oli vaaripuolemme 8-vuotias jo uransa nähnyt ravuri. Startteja Daa oli juossut huimat 46, joista voittoja oli vaatimattomat kolme. Ravuria siis siitä ei saanut tekemälläkään, koska yleisin askellaji mitä Daa radalla näytti oli laukka. Koeratsastus oli hyvinkin kamala. Pää pystyssä kaahottava säikky ja kokematon hevonen, sekä siihen nähden kokemattomat ratsastajat. Tästä siis alkoi hyvin tunnettu tarina, ex-ravuri ja kaksi pikkutyttöä. Ikää minulla oli 10 ja Jennillä 12. Järkeähän tässä ei ollut, mutta eipä sitä silloin aatellut.




Ensimmäinen tallipaikkamme oli uusi ratsutalli, jossa saimme onneksi osaavat opettajat auttamaan ensimmäisen oman hevosen kanssa. Lisäksi vanhemmillamme oli kuitenki hevostaustaa. Alku oli hyvinkin hankala ja kivinen. Daa pelkäsi kaikkea mahdollista, tiputteli meitä vähät väliä selästä. Silti parin ensimmäisen vuoden aikana saimme hyvin tulosta aikaa opettjamme (samalla ratsutti) avulla. Daa osasi hyvin jo perusasiat, sekä laukan alkeet. Nosti, mutta ylläpiti huonosti. Samalla minä ja Jenni kehityimme kovaa vauhtia hevosen mukana. Kävimme Jennin kanssa silti tunneilla toisella tallilla kasvattamassa taitoja osaavimmilla hevosilla. Muutamat koulukisat käytiin Daan kanssa, ja aina Daa oli luokan kärjessä, ohjelmana kutienkin raviohjelma.




Parin vuoden aikana ongelmia alkoi tulemaan hevosen ja meidän välille välillä paljon, ja välillä vähemmän. Aina kuitenkin kaikki saatiin toimimaan loistavan opettajamme avulla, ja pikkuhiljaa aloittelimme myös opettelemaan hyppäämistä Daan kanssa. Laukka sujui suht hyvin, laukka pyöri, mutta ei ollut kummoisen näköistä. Ravissa ja käynnissä hevonen toimi loistavasti. Tallipaikkakin vaihtui muutamaan otteeseen aina vain lähemmäksi kotiamme. Myös tapaturmia vuosien varrella sattui. Pahimmassa päässä oli mm kun Daan tarhakaveri potkaisi niin pahasti jalkaan, että sairaslomaa oli noin puolen vuoden verran. Kerran olimme tapamme mukaan kiertämässä perinteistä maastolenkkiä rauhallisella peltosuoralla laukassa. Daa kompastui jalkoihinsa, ja lensin itse kauniilla voltilla maahan ja hevonen perässä. Siinä rytäkässä samainen jalka meni ja lepoa oli taas monta kuukautta. Tämän jälkeen kuntoutimme taas hevosen kuntoon, ja Jenni rupesi hyppäämään Daan kanssa yhä enemmän ja enemmän. Kerran estetunnilla lähestyminen kuitenkin meni niin pieleen, että ratsukko kaatui esteen sekaan ja seurauksena siitä Jennillä meni jalka poikki ja joutui olemaan pois hevosen selästä lähes puoli vuotta. Daa kuitenkin selvisi ilman mitään. Sen puoli vuotta minä hoidin hevosen ja Jenni oli vain maastakäsin mukana hevosen hoidossa.





Aika kului ja hevonen, sekä ratsastaja kehittyivät kokoajan lisää. Vuonna 2007 tiimiin liittyi Vepsis. Sanna ratsasteli alkuun pari kertaa viikossa, mutta loppuajasta Sanna kävi muutamat valmennukset ja rupesi kehittymään Daan kanssa huimaa vauhtia. Vuonna 2009 muutimme nykyisten tallin omistajimme silloiselle tallille. Silloin suurin kehitys hevosen kanssa alkoi näkymään, esteet sujuivat hyvin, sekä laukka oli kehittynyt huimasti. Tarkoituksena oli syyskuussa 2009 mennä ensimmäisiin estekisoihin 60cm luokkaan. Koko kesän treenasimme todella tiuhaan tahtiin ja kehitys oli huima. Jokainen meistä sai hevosen toimimaan hyvin ja kaikki oli loistavasti.





Kuitenkin 2009 syyskuussa, viikkoa ennen kisoja tapahtui jotain kamalaa. Sanna oli normaalisti ratsastamassa Daata ja oli ottamassa laukkoja. Ympyrällä Daa kompastui (oli todella kömpelö jaloistaan) ilman syytä, ja Sanna ja Daa kaatuivat. Sen seurauksena Daa alkoi ontamaan jalkaansa pahasti. Viikon ajan kävimme kolmesti päivässä kylmäämässä ja hoitamassa jalan. Jalka alkoi jo menemään parempaan suuntaan ja kävimme jo pienillä kävelylenkeillä. Kuitenkin eräänä iltana, kun olimme Jennin kanssa kävelemässä maastossa, niin eräs tallin hevosista oli tiputtanut ohjastajan kärryiltä, ja tuli kärryjen kanssa vastaan. Daa säikähti hevosta niin pahasti, että hyppäsi viereiseen ojaan ja satutti taas jalkansa. Jalka meni taas huonompaan suuntaan, ja siitä parin päivän päästä meninne Hyvinkään hevossairaalalle.





Ajattelimme että jalassa olisi jotakin pientä, mutta kuvausten jälkeen selvisi, että jalka oli murtunut. Lääkärin mukaan siihen vaadittaisi leikkaus, joka maksoi 500e ja paranemismahdollisuudet olivat tyydyttävät. Toinen vaihtoehto oli päästää hevonen tuskistaan. Muistan koko päivän, jokaisen sanan, sekunnin, hetken hevosen kanssa. Päivä oli elämäni hirvein. Hevonen, jonka olit omistanut jo kahdeksan vuotta, ja olit kokenut sen kanssa elämäsi hienoimmat ja kamalimmat muistot. Leikkaus ei tullut kyseeseen, sillä Daa oli jo 16-vuotias ja paranemismahdollisuudet heikot. Mietimme kaikki kolme kyyneleet silmissä mitä teemme. Päädyimme lopetukseen. Hyvästelimme kaikki Daan, itkimme ja halasimme viimeisen kerran Daata. Jenni ja Sanna menivät mukaan lopetushuoneeseen, itse en pystynyt. Halasin Daata viimeisen kerran. Muistan sen hetken aina, hevosen pehmeä karva, kauniit silmät, kaikki. Kuiskasin Daalle vielä viimeisen kerran, kuinka rakastan sitä ja se tulee olemaan aina elämäni hevonen, se joka opetti minulle kaiken ja sai minut rakastamaan tätä harrastusta. Jenni ja Sanna hyvästelivät hevosen, ja olivat sen kanssa viime hetkeen saakka.

Tunne oli kamala, ja jokainen meistä oli aivan rikki. Päivä oli kamala, mutta jokainen päivä, tunti ja sekunti Daan kanssa oli kokemisen arvoinen. Daa oli niin kiltti ja loistava hevonen todella suurella luonteella ja sydämmellä. Olen varma, että näin hienoa ja tärkeää hevosta en tule enää koskaan tapaamaan. Muistot ja kuvat onneksi säilyvät aina, ja tällä hevosella on varmasti meidän kolmen sydämessä aivan erityinen paikka. Kohta tästä tulee kuluneeksi kaksi vuotta, ja nykyään pystyn jo muistelemaan hienoja muistoja hymyillen.


Diving Lion 12.5.1993 - 26.10.2009 ♥ Lepää rauhassa kultaponi, kiitos kaikesta.

Kaija Koo - Viimeinen Lento
Hetken tuulet ehti häntä kuljettaa
Vähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaa
Ja sitten ihan kuin yllättäin
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin

Viimeinen lento niin hieno niin hento
Aurinko säteillään muistot kultaa
Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento
Isä lähti tuulten matkaan

On kai sen oltava niin
Jään kyyneliin
On kai sen oltava niin, oltava niin
Olkoon se niin

♥

Kuvia

Tässä vielä kaksi kuvaa, mitkä piti tulla eiliseen postaukseen, mutta jostain kumman syystä bloggeri ei suostunut niitä lisäämään.

Sitä ja vähän tätä

Näin alkuun pahoittelut pitkästä postaustauosta. Tällä viikolla ei ole ollut mitään kummempaa, sillä ei olla vieläkään Vinhalle saatu kenkiä jalkaan, mutta onneksi saatiin kengittäjä tähän hätään keskiviikoksi. Oma kengittäjämme ilmoitti sunnuntaina, että on satuttanut polvensa ja ei pääse tulemaan. Nyt siis ei saada luottokenkääjää tulemaan, niin katsotaan millaista jälkeä tämä toinen kengittäjä saa aikaan.




Perjantaina Jenni kävi tallilla vain hoitelemassa Vinhaa. Lauantaina suuntasimme läheiselle pellolle liikuttamaan Vihun, sillä siellä on hyvä ja pehmeä pohja missä viitsi ratsastaa ilman kenkiä. Aluksi katsottiin liinassa, ettei Vinha onna kun ei ole kenkiä. Askeleet olivat puhtaat ja Jenni kiipesi sitten selkään. Tällä kertaa varusteina olivat vain hackamoret, sillä otettiin pelkkää käyntiä ja hieman ravia niin rennompi meininki ei ole yhtään haitaksi. Vihu käyttäytyi taas tapansa mukaan, virtaa täynnä ja ei kuunnellut apuja. Alkurauhottelujen jälkeen Vihu käyttäytyi oikein mallikkaasti ja jopa Jennikin pystyi rentoutumaan. Käväsin itsekin selässä lopuksi hieman kävelemässä. Launataina Nata oli mukana. Nata juoksenteli ahkerasti Vinhan perässä pitäen vahtia.






Sunnuntaina menimme taas pellolle ratsastelemaan ja tällä kertaa jengiin liittyi Bella. Bella oli taas kunnon tuuliviiri ja alkuun katseli kaikkea ja säikkyi. Käväsin itse selässä ja alkuun Bella sinkoili taas alta. Tehtiin kuskin vaihto niin, että Jenni ratsasteli Bellalta pahimmat virrat pois ja itse menin sillä aikaa Vihulla. Bella hieman testaili Jenniä ensin, mutta nopeasti rupesi käyttäytymään ihan asiallisesti. Menin loppuun vielä hetken Bellalla ja Jenni otti vielä Vihulla hieman laukkaa pellolla. Sannakin tuli loppua kohden moikkaamaan Vihua pitkästä aikaa ja käveli sillä loppukäynnit. Tänään oltiin ihan vaan rennosti tallilla ja ratsasteltiin hieman vanhalla laitsalla, jossa oli pehmeä pohja. Jenni ratsasti myös ilman ohjia, mutta Vihu ei ihan kuunnellut ja otti pari omaa spurttia ja Jenni meinasi pai kertaa laskeutua tyylikkäästi.

Loppuviikon ohjelmassa on huominen ja keskiviikko rentoa menoa pellolla, koska ei ole kenkiä. Torstaina menemme Vihun ja Bellan voimin Nuutisen valkkuun ja sunnuntaina vuorossa olisi pitkästä aikaa Cinnan valkku. Lauantaina menemme Jennin kanssa Horse Showhun, niin katsotaan jos Vinhalle tarttuisi mukaan jotain uutta ;) Tosiaan tuota kamaa rupee olemaan taas vähän liiakseen.. Huomenna muutama parempi kuva taas lisää kun kone ja bloggeri suostuu taas yhteistyöhön.

Hiljaiseloa.

Hiljaiseloa on ollut. Viimeinen viikko ollaan huilattu kokonaan, sillä kengittäjällä on kestänyt tulla. Viime viikolla otettiin kaikki kengät pois ja sen jälkeen vain hoideltu Islaa ja kavioita. Lisäksi kaikki kamat on putsattu ja järjestelty uuteen uskoon.

Ei tee lainkaan pahaa pieni huilitauko, jonka aikana saa hevonen, sekä ratsastaja levätä. Nyt odotellaan ja toivotaan että kenkääjä tulisi tänään tai huomenna, muuten täytyy ruveta katselemaan jotakin toista. Meillä siis kengittäjällä tapana vain ilmoittaa samana päivänä että on tulossa, ei siis sen tarkemmin. Tästä huolimatta erittäin hyvä ja ammattinsa osaava kengittäjä, joita tuntuu ettei montaa enää ole.

Jos nyt tänään tai huomenna saadaan ne kengät, niin viikonloppuna aloitellaan kevyesti liikuttaminen. Lauantaina varmaankin vähän kouluvääntöä ja sunnuntaina estevalmennus. Sielläkin tosin otetaan kevyesti ja katsotaan hevosen mukaan. Mitään korkeita tuskin lähdetään hyppäämään. ;)

Kisakalenteri muuttuu väkisin, täytyy seurata miten valmennuksissa lähtee sujumaan ja sen perusteella sunnitella uusi kalenteri. Näillä näkymin kuitenkin startataan 30pvä joko Lohjalla Laakspohjan kisoissa tai sitten Järvenpäässä aluekisat Uotilan tallin hyväksi. Mietitään kumpaan lähdetään ja sen perusteella sitten suunnitellaan loppukausi.

Peltoilua viime keväänä

Vauva-Nata

Alkuviikon kuulumisia ja kuvailuja

Alkuviikosta ei ole tapahtunut mitään kummempaa, mutta kirjoitan pienen tilannekatsauksen alkuviikon ratsasteluista. Sunnuntaina Jenni meni sänkkärille Vinhan kanssa. Tälläkertaa Jenni otti rauhallisen treenin ja ravaili ja käveli pitkin peltoja rennosti. Vihu oli kuulemma ollut taas kiva. En päässyt valitettavasti kuvaamaan, sillä kuume nousi heti lauantain kisojen jälkeen. Maanantaina Sanna kävi maastossa ratsastelemassa hieman rankemman treenin ja Vihu oli taas ollut ihan jees. Tiistaina eli eilen minä kävin tallilla juoksuttamassa Vinhan. Ilma oli aika sateinen ja kurainen, mutta Vinha loistava. Juoksutin vain käynnissä ja ravissa ja Vinha kuunteli hienosti. Ilta sitten kuluikin tallilla, kun eräs tallin lämpösistä oli päässyt karkuun ja lähtenyt teille tietämättömille. Yhteensä noin kuusi tuntia ruunaa pyydystettiin ja loppu peleissä ruuna oli henggailut aivan tallin viereisessä metikössä ilmeisesti kokoajan. Onneksi ruuna löytyi, eikä mitään sattunut kellekkään. Vain pieni sentin naarmu otsassa, mutta muuten ihan kunnossa. Alla hieman kuvia tiistailta, mitä kuvasin tylsyyttäni.





Tänään Jenni kävi taas pellolla hieman laukkailemassa ja ratsastamassa Vihun. Itse en päässyt kuvaamaan vielä silloin, koska tulin vasta myöhemmin tallille. Vihu oli taas ollut innoissaan, mutta pysynyt hyvin käsissä. Tulin tallille juuri kuin Jenni oli liikuttanut Vinhan ja ehdotin Jennille, että kävisi Bellan kanssa pienen maastolenkin. Laittelin Bellaa Jennille valmiiksi sillä aikaa kun Jenni hoiti Vihun loppuun. Tallin pihasta lähtiessä Bellalle tuli taas perinteinen ongelma, että mihin kaverit jäivät. Bella aloitti taas balettiliikkensä, eli pukittelu, pystyyn hyppiminen ja päätön pyöriminen. Jenni sai kuitenkin Bellan hyvin kulkemaan ja maastokin oli sujunut suht mallikkaasti. Kerran oli mamma hypännyt ojan yli säikähtäessään autoa. Huoh, puolveriset.. :D No ei nyt sentään, Bellalla on jokin ihan oma maailmansa, sillä pelkää tai ''pelkää'' kaikkea ihan käsittämätöntä. Esimerkiksi viime talvena koulukisoissa Sanna toi minulle arvostelupaperin käteen Bellan selkään. Juuri silloin sattui tuulemaan, joten luonnollisesti paperi rapisi niin tuohan veti sitten kunnon kilarit ja siellä sinkoiltiin pitkin maneesin edustaa joka suuntaan. Aina kun tamma rauhottui niin koko show alkoi taas kun paperi rapisi. Heitin sitten paperin maahan niin siitähän Bella sai kahta kauheammat kilarit ja taas mentiin. :D Loppupeleissä tamma rauhottui ja kaikki meni hyvin. Bella sattuu olemaan hieman omaluonteinen, mutta silti aivan mahtava hevonen. Ei ainakaan arki käy tylsäksi tuon pullukan kanssa. Alla muutama hassu tilannekuva Jennistä ja Bellan vikuroinnista. Loppuviikon ohjelmassa ei ole kisoja, mutta huomenna minulla on Nuutisen kouluvalkka ja sunnuntaina Jennillä on Cinnan estevalkka.