Epäonnea, onnea vai miten se meni

Johan on ollut taas viikonloppu! Kamalaa melskettä ja melkeinpä 24/7 tallilla. Viikonloppuun mahtuu niin hyvää kuin huonoa. Varoituksena sitten, että on tulossa pitkä postaus kun on niin paljon tapahtunut. Aloitetaanpa nyt sitten vaikka perjantailla. Perjantaina Vihu liikkui kevyesti, ja Jenni juoksutti tamman. Itse taas ratsastin herra Valtavan (=Vellu). Katsottiin Jennin kanssa yhdessä ratsastukseni läpi ja alkuun ei meinannut sujua millään. En muistanut pitää ulkotukia yhtään, ja koko paketti valahti kokoajan, eikä hevonen ollut yhtään avuilla. Sain sitten kuitenkin Jennin neuvojen avulla ahaa-elämyksen ja johan rupesi homma toimimaan! Ruuna esitti muutamia tosi hyviä pätkiä ja rytmi pysyi tasaisena kokoajan. Ratsastin Vellun jokaisessa askellajissa kumpaankin suuntaan hyväksi ja lopetin siihen.





Lauantaina lähdimme kisoihin Jennin, minun ja Vellun voimin. Jenni siis perui lähtönsä Vihulla ja Sannakaan ei päässyt mukaan. Menimme jo suht aamusta tallille, ja Jenni kävi heti aamutuimaan ratsastamassa Vihun maastossa. Siinä samalla itse pakkailin autoa ja laitoin Vellun valmiiksi. Hevonen meni nätisti koppiin ja matka alkoi kohti Rusutjärveä. Hevonen matkusti hyvin kopissa ja päästiin helposti perille. Olimme perillä hyvin ajoissa, joten alkuun otettiin heppa kopista ja katseltiin ympärillemme rauhassa ja kävin ilmottautumassa. Vähän vaajata tuntia ennen oman lähtöni alkua rupesin ottamaan alkuverkkoja maneesissa. Heti alkuun Vellu oli vähän jännittynyt, mutta sain ruunan kuuntelemaan apujani suht nopeasti. Ratsastin paljon kaarevia uria ja tein paljon siirtymisä. Loppu vaiheessa verkkaa maneessissa rupesi olemaan jo tungosta, joten siirryin pihalle kävelemään ja odottelemaan vuoroani. Pääsin yhtä ennen minua kentälle verryttelemään ja siinä otin paljon ravailua ja taivuttelua. Seuraavaksi tuli vuoroni, ja menin aidatulle alueelle ravailemaan ja odottelemaan tuomareiden vihellystä. Ravailin siinä noin viisi minuuttia ja ihmettelin, että miksi vihellystä ei kuulu. No, sitten tuomari tulee luokseni ja kertoo, ettei voi antaa meidän startata! Kyllä meinasi silmät tippua päästä, arvasin kuitenkin syyn ja sehän oli Vellun kukonaskel. Kukonaskel näkyy käynnissä, ja ravissa hyvin vähän. Tuomarin mukaan hevonen ei ole tarpeeksi tahdikas menemään rataa läpi, mutta kuulemma estepuolella on eri juttu. Vähän kyllä meni ajatukset sekaisin ja ihmetytti tuo kommentti esteistä. Tulin sitten pois radalta ja menimme Jennin kanssa selvittelemään asiaa kilpailun järjestäjien kanssa. He sanoivat ettei mahda asialle mitään, mutta ehdottivat, että odottaisimme kilpailujen johtajaa. Siinä sitten aikamme odottelimme ja meille kerrottiin, että eivät voi asiaan vaikuttaa, ja hieman itsekkin kummastelivat. Juttelimme loppuun vielä tuomareiden kanssa ja he selittivät asiaa hieman lisää ja sanoivat mm, että hevonen on varmasti kiva kotona, muttei kisoihin (miten se sitten siellä kotona sitten kestää jossei kisoissa?!). Vellu on kuitenkin kisannut koulua Helppo A tasolla, ilmeisesti jopa sijuoittuen eli kyllä pisti ihmettelemään! No saimme rahat takaisin lähdöistä ja lähdimme tallille. Asia pitää kuitenkin käsitellä vielä, sillä haluamme eslvyyden, että eikö voi sitten oikeasti startata kukonjalan vuoksi. Vellulla on kuitenkin todistus kukonjalasta ja on kesänyt käyttöä moittetta. Huomenna siis soittoa/spostia srlään ja asiaa selvittämään. Videopätkä on kentältä, ennenkuin tuomarit tulivat sanomaan asiansa.





Tänään sitten oli opelin nokka kohti Tamperetta. Lähdimme himasta jo hieman yli aamu viiden ajamaan ja haimme Sannan matkalla. Tallilla olimme hieman yli kuuden. Tarkoitus oli lähteä ajamaan puoli seitsemältä. Olimme suht hyvin aikataulussa ja saimme hevosen koppiin vähän puolen jälkeen. Matka Tampereelle sitten kestikin noin puolitoista tunia, ja olimme perillä hieman yli kahdeksan. Vähän eksyimme taas kiitos hyvän navigaattorimme. ;) Aluksi hevonen pois kopista ja kuljetussuojat ja loimi pois päältä ja kävelemään, sillä joutui seistä kuitenkin pitkän matkan. Loimen laitoimme kuljetukseen, koska aamulla mittari näytti noin kahdeksaa astetta. Kävimme Jennin kanssa ilmottautumassa ja kävelemässä radan. Rata oli suht jees, vähän oli hölmöjä teitä. Nopeasti ratsastaja selkään ja verkkaamaan. Ensimmäinen luokka meni ihan hujauksessa ja pian olikin Jennin luokan vuoro. Verkassa Vihu oli ihan suht hyvä, Jenni pidätti välillä hieman liikaa. Ensimmäiset kaksi estettä hyvin, kolmoselle ja neloselle huono lähestyminen, mutta esteet eivät tippuneet. Loppurata myös hyvässä temmossa, välillä Jenni teki muutamia virheitä, mutta Vihu korjasi. Loppujen lopuksi hienosti nollana maaliin! Oli kyllä fiilis ihan katossa, koska tuli ensimmäinen nolla kuukauteen taas. Sijoitus luokassa oli hienosti kolmas (huom alle puoli sekunttia kakkoselle)! Ennen ysikymppiä Jenni otti verkassa vain yhden hypyn. Radaan klme ensimmäistä estettä hyvin, neloselle huono lähestyminen ja puomi alas. Seiskalle asti meni hyvin, mutta seiska itse sitten oli sarja ja Jenni otti liikaa kiinni, joten Vihu kielsi. Uusi yritys ja sama moka, joten hylsy sitten siitä. Ei haittaa mitään, sillä tempo oli kuitenkin hyvä ja heppa super ja alla yksi hieno rata! Verkassa vielä muutama hyppy loppuun ja hyvin meni.





Seuraavana sitten seurasikin pieni jännitysnäytelmä. Kisathan oli siis Challenge Hämeen viimeinen osakilpailu, ja olimme sarjassa ennen tätä kisaa neljänsinä. Odottelimme tuloksia, ja vihdoin ne kuulutettiin. Olimme luottavaisin mielin, ja ajattelimme että Vihu olisi kolmen parhaan joukossa. Kuitenkin tuomarit kuuluttivat kolme parasta ja Vihun nimeä ei tullut. Hetken siinä ihmettelen ja menin katsomaan ketkä palkittiin ja silmääni pisti kakkonen ja kolmonen, sillä mielestäni Jennillä oli heitä enemmän pisteitä. Laskimme Jennin kanssa pisteet ja meidän laskujen mukaan olisimme kolmannella sijalla. Menimme kysymään järjestäjiltä, miten tilanne oli mahdollinen. He sanoivat laskeneensa kummankin luokan tulokset, mutta tarkoitus oli kuitenkin laskea vain paremman luokan tulos. Eli ykkössija meni oikelle, ja kakkonen ja kolmonen väärin. Odottelimme sitten uusia tuloksia, joiden mukaan Vihu sitten olikin neljäs. Taas ei näyttänyt lista ihan oikealta, sillä meillä oli samanverran pisteitä kuin kolmosella, mutta parempi tulos tältä päivältä. Sanoimme siitä tuomareille ja he huomasivat virheensä ja Vihu olikin siis loppujen lopuksi kolmas. Emme siis päässeet kunniakierrokselle, sillä palkinnot jaettiin jo kertaalleen väärin. Ei se kuitenkaan haitannut, sillä aivan loistava suoritus Jenniltä ja Islalta! Neljä kilpailua, osallistujia noin 45 ja meidän Vihu oli lopputuloksissa kolmas! Aivan loistava fiilis ja tästä on hyvä jatkaa. Palkinnoksi saimme tietenkin valkoisen ruusukkeen, horzen hienon sadeloimen (teksti Agrimarket Hämeenlinna :D), lahjakortin hierojalle (joka olikin meidän ratsuttaja, mutta eipä haittaa!) ja viidenkymmenen euron lahjakortin Hevosväylään. Aivan loistavat palkinnot ja koko tiimi oli niin tyytyväinen, on tuo hevonen vaan niin hieno, tietenkin Jenniä unohtamatta! Matka kotiin sujui rauhallisesti ja hyvin onnellisesti.








LUKIJAT HUOM! NÄKYYKÖ NUO KAKSI VIDEOTA? Minulla näkyy, mutta Jennin työkoneella ei.
Team Vinha kiittää ja kuittaa!