Suomenhevosten kuninkaalliset 2011

Viikonloppuna oli tosiaan vuorossa suomenratsujen kuninkaalliset. Meillä oli tarkoituksena hypätä perjantaina 80 ja 90cm ja sunnuntaina 85cm. Perjantaina lähdimme hyvissä ajoin kohti Ypäjää laina-autolla, ilman navigaattoria. Hieman pelkäsimme ettei perille löydettäisi ensiyrittämällä, mutta selkeiden ajo-ohjeideni ansiosta ei tämä tuottanutkaan vaikeuksia ja pääsimme ajoissa paikalle.

Ensimmäinen ongelma ilmeni jo kuin ajoimme auton parkkipaikkana toimineelle pellolle. Se oli sateiden jälkeen aivan pehmeä ja kaiken lisäksi parkkeerauksessa ei paljoa ollut järkeä käytetty ja hetken joutui miettimään että mihin tässä oikein ajetaan. Niinhän siinä kävi että yhdistelmä juuttui sinne ja jouduimme purkamaan Islan kiireessä pois ja jatkamaan yhdistelmän kanssa siihen kohtaan mihin piti auto jättää. Kun auto oli saatu parkkeerattua lähdimme Nipsun kanssa kohti ilmoittautumista ja radan kävelyä. Rata itsessään oli aika helppo, pitkät tiet ja kivat esteet. Pohja kentällä oli kuitenkin aivan kamala, oikeastaan pelkkää vesilätäkköä koko kenttä.

Verryttely oli vielä hirveämpi kuin kisakenttä ja siellä ei valehtelematta ollut yhtään kuivaa kohtaa. Sain kuitenkin verryteltyä ja alle muutaman ihan hyvän hypyn. Isla oli hieman laiskahko, mutta se heräsi mitä lähemmäs oma kilpavuoro tuli. Kun radalle päästiin, niin tamma kävi hieman kuumana ja itsellä hermo kireällä. Suoritimme kuitenkin perusradan kohtalaisesti ilman virhepisteitä. Muutama tahtirikko tuli, mutta se siitä. Uusinnassa lähdin ratsastamaan aikaa, unohtaen kuitenkin että sarjaesteessä oli Islalle hieman liian ahdas väli, ja että tammaa olisi pitänyt ottaa kiinni. Siinä kävikin niin että Isla kilttinä hevosena hyppäsi esteen sekaan, itseni maatessa kaulalla. Päätin kuitenkin jatkaa radan loppuun, olihan jäljellä yksi helppo okseri. Siitä sitten ravilla yli, ei nyt mitenkään kauniisti, mutta tuloksena ainoastaan 0-4 80cm radasta.

Sitten olikin hetki siihen että 90cm alkaisi, lisäksi lähtövuoroni oli viimeisten joukossa. Seuraava ongelma ilmeni nurmihokkien kanssa. Meillä oli mukana samat hokit mitkä oli maastoestevalmennuksessa. Hokit ei millään sopinut ja pikku hiljaa aloimmekin jo repiä hiuksia päästä. Mitäs tässä nyt tekisi, syy näytti olevan kengissä josta oli jengat kuluneet. Päätimme kuitenkin kokeilla uusia hokkeja ja Sanna kilttinä hevosenhoitajana lähti expo-alueelta etsimään nurmihokkeja. Syy olikin siis hokeissa ja saimme ne jalkaan. Hetki odottelua ennen omaa rataa ja sitten verryttelyyn. Verryttelyssä Isla oli ihan ok ja lähdin ihan hyvillä mielin radalle vaikka nurmipohjan liukkaus hieman pelottikin. Aloitimme suorituksen ja laukkasimme kohti estettä. Isla tuntui hyvältä, mutta ennen ensimmäistä estettä se pysähtyi. Itse menin hieman hämilleen että mitä tapahtui kun kerrankin istuin vain rauhassa ja odotin. Uusi yritys ja taas. Täytyy myöntää että itsessäni oli myös vikaa kun en ajanut enemmän eteen, mutta tuli vain yllätyksenä. Isla kun ei yleensä kiellä ilman syytä, saatika kahta kertaa samalle esteelle. Noh, jäipä lyhyeksi debyyttimme nurmipohjalla. Jälkikäteen vain vähän naurattaa. Syynä tähän varmasti oli se ettei Isla ole koskaan hypännyt nurmipohjalla.

Lopuksi kävin hyppäämässä verryttelyssä muutaman esteen ettei jää kieltely päälle. Hypyt sujuivat hyvin ja lähdimme pakkaamaan hevosta koppiin. Kotimatka sujuikin ongelmitta ja pääsimme lepäämään pitkän päivän jälkeen. Lauantaina Islalla oli lepopäivä. Vepsis kävi vähän juoksuttamassa ettei ihan jäykisty.

(c) Krista Heikkilä, http://picasaweb.google.com/117735152866969000572/

Varmaan ainoita kuvia sieltä nrmiradalta. ;) 

Sunnuntaina  lähdimme taas hyvillä mielin kohti Ypäjää. Kilpapaikalla itselleni kuitenkin iski erittäin epävarma olo. En tiedä mistä johtuen mutta jännitin aivan älyttömästi. Radan kävelyn jälkeen nousin pikku hiljaa selkään ja verryttelin Islaa ravissa ja käynnissä. Ensimmäiset hypyt ristikolle sujui hyvin, kunnes lähestyin pystyä. Siinä kohti Isla vetäisi liinat kiinni ja oma itseluottamukseni valui kokonaaan pois. Uusi yritys ja jälleen kielto. Ilmeisesti tamma huomasi epäröinnin ja käytti tilaisuutta hyväkseen. Hetken kasattuani itseäni ja Nipsun valaessa uskoa minuun lähdimme yrittämään uudestaan. Viimein onnistui ja olin jo valmis luovuttamaan. Olo oli aivan kauhea, enkä olisi millään halunnut mennä radalle. Kokosin kuitenkin itseni ja hyppäsin vielä muutaman kerran ja lähdimme kokeilemaan. Ajatuksena oli että tyytyväisiä ollaan jos päästään edes yksi este, saatika koko rata. Mitään aikomusta ei ollut ratsastaa aikaa tai mitään.

Radalla iski ääretön päättäväisyys, ajattelin että Islahan ei minua kokeile. Nyt mennään rata loppuun asti vaikka mikä olisi, hevonen ei pääse niskan päälle. Oikeanlainen asenne helpotti ja pääsimmekin kolme ensimmäistä estettä hyvin, Isla oli reipas ja jopa hieman kuuma. Kolmannen esteen jälkeen iski taas kunnianhimo ja lähdin ratsastamaan aikaa. Neloselle tuli lähes utopistinen tie, mutta hevonen hyppäsi vaikka puomi tippuinkin. Vauhdilla loppurata ja tulos jäikin tuohon neljään virhepisteeseen vaikka kaksi viimeistä estettä tultiinkin hieman haparoiden. Tuloksena ääretön helpotus ja tyytyväinen olo.

Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi ihan hyvä fiilis. Oman ratsastuksen ja asenteen merkitys korostui ja nyt lähdemmekin harjoittelemaan omaa itseluottamustani. Mukavat kilpalut ja paljon hienoja suomenhevosia, vaikka järjestelyt olivatkin aika puutteelliset. Ensimmäiset aluestartit takana ja nyt on hyvä lähteä kohottamaan itseluottamusta ensi kaudeksi. Kilpailemme muutamat pikku kisat vielä tänä syksynä, mutta suuremmat mittelöt saa jäädä nyt tähän. Ei hevosen vaan itseni takia, jos oma pää ei ole kunnossa niin ei kannata lähteä yrittämään. Seuraavat kilpalut ovat Haukankallion rataharjoitukset 17pvä jossa mennään 80 ja 90-100cm. Sen jälkeen hyppään muutaman pikku luokan. Raviskalla on kilpalut 18pvä, jossa starttaan vain yhden radan 70cm. Sitten katsotaan mihin nokka vie ja mitä tehdään.

Kuvia on erittäin vähänlaisesti, mutta muutamia otoksia ja videoita hienoista radoistamme kunhan Nipsu ne tänne lataa.