Isoimpana apuna ja tukena on varmasti ollut vanhempamme. He ovat suurimmaksi osaksi kustantaneet harrastuksemme, ainakin siihen asti kun tulimme täysi-ikäisiksi. Lisäksi he ovat olleet tukena ja apuna niin ylä- ja alamäissä hevosten kanssa. Aluksi kun Isla tuli ja kiersimme valmennuksia ja kilpaluita, oli isämme aina vetämässä yhdistelmää. Kärsivällisesti (useimmiten) hän ajoi autoa ja odotteli kilpailupaikalla. Ajattelimme kuitenkin, että helpommin pääsee jos itse ajaa, joten ajoimme molemmat minä ja Nipsu pikku-e:n jotta treenaus ja kilpaileminen on helpompaa.
+ tietysti Vepsis. |
Seuraavaksi isoin apu on varmasti ollut valmentajamme. Estepuolella meitä on valmentanut nyt reilu 2 vuotta, eli sen koko ajan jonka Isla meillä on ollut, Cinna Procope. Valmentajana Cinna on mielestäni äärettömän taitava, kärsivällinen ja osaava. Hän on jämäkkä, mutta samalla kuitenkin lempeä. Itselleni on tärkeää, että valmentaja selittää miksi tehdään, miten tehdään ja se että ei painosteta liikaa. Muutoin minulta karisee itseluottamus tai rupean liikaa kyseenalaistamaan opettajan neuvoja. Olen itse todella hankala oppilas, joten ehkä on hyvä vain että valmentajana on tuollainen joka jaksaa. Meillä kävi äärimmäisen hyvä tuuri että eksyimme Cinnan tunneille, sillä hän olikin ensimmäinen valmentaja jota kokeilimme.
Koulupuolella meitä valmentaa Anne Nuutinen. Annen tunneilla olemme käyneet vain puolisen vuotta. Valmentajana Anne on mielestäni taas aivan erilainen kuin Cinna. Hän on jämäkkä ja sanoo asiat suoraan. Nipsulle tälläinen opetustyyli sopii, sillä hän tuppaa hermostumaan tunneilla. Tällöin on hyvä että opettaja ei hermostu ja sanoo jämäkästi vastaan. Koulupuolella olemme aikaisemmin käyneet satunnaisesti mm. Marjaana Tommolan tunneilla, mutta valitettavasti aikataulut eivät sovi ihan yhteen, joten toistaiseksi emme siellä enää käy. Tarkoituksena olisi että itsekin raahautuisin koulutunneille joskus, mutta katsotaan sitten kun kelit hieman lämpenevät.
Muita valmentajia ja ihmisiä jotka ovat ratsastuksellisesti vaikuttanut meihin (minä & Nipsu) ovat Hanna Ström, Salla Onninen ja Noora Salmi. Kaikille heille suurikiitos!
Yksi tärkeä seikka on tietenkin kengittäjä, sekä eläinlääkäri. Meillä ei ole tähän asti ollut mitään vakieläinlääkäriä, sillä se joka meillä kävi monta vuotta jäi hieman liian kauas tallipaikan vaihdoksen takia. Nyt pari vuotta ollaan haettu sitä sopivaa ja nyt on käynyt selväksi että käytämme tästä lähin Vermon hevosklinikan palveluita. Hyvänä kakkosena on Viikin hevossairaala. Kengittäjä meillä on pysynyt samana koko sen ajan joka meillä hevosia on ollut (eli 10v). Kengittämässä meillä käy Pena. Äärettömän ammattitaitoinen ja mukava kengittäjä Vihdistä. Ikinä ei ole ollut valittamista laadussa, kengät ovat pysyneet jalassa, toisin kun taas muiden kengittäjien jäljiltä.
Kaikkien näiden joukossa on myös kiva että Haaramäen tila ja Mari Lampinen on luovuttanut hevonsesa eli Habin meidän käyttöömme. Kiiitos siis siitä, ruuna on aivan mahtava pakkaus. <3
Isoin asia joka tietysti auttaa on tallinpitäjä. Tällä hetkellä meillä on hevoset niin hyvässä paikassa ja hyvässä hoidossa, että sieltä ei pois lähdetä. Niin paljon on nähty ja kuultu omituisista tallinpitäjistä, että nykyiset ovat aivan löytö. He auttavat monessa asiassa, hoitavat hevoset hyvin ja henkilökemiat kohtaavat. Ei siihen sen enempää tarvita.
Vepsä apuna Lumon kanssa. |
Lisäksi matkassa mukana on ollut monta ihmistä jotka ovat auttaneet enemmän tai vähemmän. Kaikkien kanssa ei välttämättä ole natsannut, mutta aina ollaan opittu vaikka sitten kantapään kautta. Ruljanssi ei siis pyöri pelkästään meidän kolmen varassa, vaan hommaan tarvitaan monta muutakin ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti