Iskipä tässä tajuntaan että siitä tosiaan on kymmenen vuotta kun hevonen saapui talouteemme. 30.8.2002 oli iso päivä meille. Muistan kun paria viikkoa aijemmin vanhempamme ilmoittivat että nyt hankitaan teille hevonen. Kävimme kokeilemassa isämme isäpuolen myynnissä olevaa ex-ravuria. Itse en tykännyt hevosesta yhtään, olihan se aivan erilainen kuin ratsastuskoulun hevoset. Hevonen kuitenkin ostettiin ja siinä se seisoi pihassa. Näin jälkikäteen ajateltuna idea oli erittäin tyhmä, ostaa kouluttamaton ex-ravuri pikku tytöille jotka eivät silloin osanneet juurikaan mitään. Hyvien valmentajien avulla hevosesta saatiin kuitenkin kuorittua ihana ensihevonen, joka opetti paljon.
(postauksessa paljon vanhoja kuvia)
 |
| Ent. hoitoponi Inkkari & Daa |
Kymmeneen vuoteen mahtuu paljon. On ollut onnistumisia, epäonnistumisia, taukoja ja kaikkea. Olemme käyneet lapsen hevoshulluudesta, teini-iän oikkuihin ja opiskeluiden kautta aikuistumiseen tämän kymmenen vuoden aikana. Ikinä ei ole hevoset jääneet hoitamatta, eikä innostus ole kadonnut mihinkään.
Molemmille mahtuu aikoja jolloin hevoset eivät niinkään ole kiinnostaneet mutta aina on toinen hoitanut jos toista ei ole huvittanut. Välillä on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa, mutta aina on noustu siitä tunteesta, eikä hevosia ole ikinä myyty.
 |
| 2006 |
 |
| 2006 |
Hevosen omistajuus vaatii paljon monelta osa-alueelta. Ajattelinkin nyt tähän samaan postaukseen kirjoitella omia ajatuksiani hevosen omistajuudesta. Helppoa se ei ole, mutta tämä onkin enemmän elämäntapa kuin harrastus. Mitä enemmän oppii ja kehittyy, sitä enemmän haluaa edetä ja oppia. Lisäksi hevosharrastus antaa ainakin itselleni niin paljon, että tästä en ole valmis luopumaan.
Olemme siinä mielessä onnekkaita, että vanhempamme ovat olleet valmiita kustantamaan tämän kaiken. Pikaisesti laskettuna rahaa on näiden vuosien aikana palanut useita kymmeniä tuhansia. Monenkaan vanhemmat eivät halua tai sitten ei yksinkertaisesti ole varaa laittaa lapsen harrastukseen noin paljoa rahaa. Siitä siis iso kiitos heille. Monen hevosen ostoa harkitsevan kannattaa todella miettiä onko heillä varaa siihen. Kuukausittain hevoseen saa helposti uppoamaan lähemmäs tuhat euroa. Mitä enemmän haluaa menestyä ja kilpailla, sitä enemmän tähän harrastukseen saa laittaa rahaa. Kaikki on kuitenkin mahdollista mikäli tarpeeksi haluaa ja järjestää.
 |
| 2008 |
 |
| Nipsu ja Inkkari 2005 |
Aikaa hevosiin saa uppoamaan myös paljon. Oman hevosen hankinta tarkoitaa sitä että siellä todella on käytävä joka päivä. Liikutukseen ja hoitoon saa todella uppoamaan useamman tunnin ja siihen päälle vielä kaikki ylimääräinen. Joskus nuorempana, kun ravasi eri talleilla hoitamassa, meni talleilussa helposti 12h ja siltikin olisi jaksanut vielä tehdä. Nykyisin tallilla vierähtää päivittäin 2-4h riippuen vähän mitä tekee. Kisareissut ovat asia erikseen, silloin aikaa vierähtää helposti koko päivä tai koko viikonloppu. Muusta elämästä on oltava valmis tinkimään jos meinaa hevosen omistaa.
Kiinnostus hevosiin on oltava kunnossa. Kuka hullu haluaa maksaa itsensä kipeäksi siitä että pääsee harjaamaan paskaista hevosta, eikä edes välttämättä pääse ratsastamaan. Äkkiseltään mietittynä meillä on varmasti ollut tämän kymmenen vuoden aikana hevonen sairaana noin vuoden ajan tästä ajasta. Milloin on hoideltu ähkyä, jalka-vaivaa, pölyallergiaa tai lihasvaivoja. Näin isojen eläinten kanssa ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu ja usein kun tapahtuu, on seuraukset pitkäaikaiset. Treenaus ei ole aina kauhean mukavaa. Talvipakkasilla on ikävää mennä kahlaamaan räntäsateeseen tai syksyllä hakea hevosta mutaisesta tarhasta. Sisulla ja rakkaudesta lajiin näistäkin selviää. Meillä ei ole ollut hevonen ikinä maneesitallilla. Aina ollaan pärjätty pelkällä kentällä ja vetokalustolla. Toki treenaaminen on hankalampaa, mutta kyllä se onnistuu.
 |
| 2005 |
 |
| 2005 |
Paljon on siis jäänyt kokematta ja saamatta sen takia että omistamme hevosia. Mielestäni kuitenkin tämä on sen arvoista. Se kun pääset kilpailuissa pääset nollilla maaliin tai olet palkintojen jaossa hevosen kanssa piristää kummasti mieltä. Silloin jos masentaa ja kaikki menee huonosti, on hyvä ajaa tallille ja lähteä tuulettumaan pitkälle maastolle. Unohtamatta tietenkään yhdessäoloa ja hauskanpitoa hevosen kanssa. Ihmisiä on erilaisia. Kaikki tykkäävät erilaisista asioista, itselleni tämä on tapa rentoutua, pitää hauskaa ja oppia uutta. Miten sitä oikeastaan edes käyttäisi kaiken ajan ja rahan jos Vinha ei seisoisi pihassa?
 |
| Tämän takia kannattaa harrastaa. Maailman kaunein <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti