Vepsiksen kuiskausviikko vol3

Eilen olikin sitten se vapaa elukoilla ja enhän mie kerinnyt edes piipahtamaan tallilla. Koiralla on jotain ihme patteja tassuissa ja ne repesi eilen joten aikaa meni sitten niiden hoitamisessakin.

Tänään taasen olin pirtsakkana jo aamutuimasta tallilla. Kikka (tallinpitäjä) pyysi, että jos voisin ratsastaa Bellankin ihan huomista ajatellen. Elikkäs lähdin ensimmäisenä Vinhan kanssa maastoon. Heti alkumatkasta koettiin kauhunhetkiä, tai siis Vinha koki. Edestä kohti tuli hirviö jota pakettiautoksikin kutsutaa ja mikä pahinta; Hirviö veti perässään vauvahirviötä jota voitaisiin nimittää tässä kertomuksessa reeksi. Tämä rekihän oli sitten järkytys pienelle puolustuskyvyttömälle poniparalle ja neiti yritti livistää vaivihkaa kotiin takaisin. Käännös uudestaan kohti kauhua ja raipan muodossa tulleen ystävällismielisen kehoituksen saattelemana menimme tällä kertaa ohi ihan nätisti. Se on jännä juttu kuinka pelottavat asiat muuttuvat vallan normaaleiksi ei-pelottaviksi asioiksi, kun kerran taputtaa kaulalle. Kuten sanoin, tuo hevonen ei kyllä tosissaan pelkää mitään. Myös takaa tuli hirveästi mölyävä hirviö eli traktori jonkinmoisine lantakuormineen, mutta tästä ei koitunut koettelemusta meille sillä pääsimme väistämään sivutielle. Habilla ois ollut tämä retki varmaan superhauska!
Toinenkin poikkeava asia tapahtui muuten niin rutinoituneella reissullamme... Yksi naapureista käveli koiransa kanssa vastaan ja luonnollisesti tervehdin vastaantulijaa, niinkuin asiaan kuuluu. Takaisin tullessamme tämä samainen mies ajoi autolla vastaan ja pysähtyi kohdallemme. Sain vuolaat kehut siitä, kuinka asiallisesti ja hienosti osaan ratsuni kanssa maastossa käyttäytyä ja kuinka tälläinen parantaa huomattavasti ei-hevosihmisten näkemystä ratsukoista. Olin hieman huuli pyöreänä ja luulin aluksi piruiluksi, mutta kyllä hän tosissaan oli. No, kiitin kiitoksista miestä ja väläytin valloittavan kuiskaajahymyni vielä perään. Makustelin näitä kehuja, kuin karkkia koko matkan kotiin ja olin aivan varma, että muutan pian maailmaa. Osaan ottaa tälläiset minuun kohdistuvat kehut ja kiitokset siis erittäin vaatimattomasti vastaan :D No ei, mutta kyllähän tuo hyvän mielen teki vaikka mielestäni meistä jokainen käyttäytyy aina maastossa ajatellen myös muita. Jäi vain harmittamaan, etten tajunnut esittää vastakiitosta siitä, että herra osaa ajaa rauhallisesti ratsukon ohi, se kun edesauttaa meitäkin pysymään ruodussa ja omassa laidassamme tuolla teillä. Näitäkin juntteja kun on jotka kaahaavat kohti, kuin viimeistä päivää ja sitten ihmetellään kun säikymmällä hevosella meinataan olla konepellillä. 

Poni, susi ja kuiskaaja juoksivat kilpaa. Kuiskaaja voitti, tottakai.

Islan kanssa yritettiin uida viime kesänä kaukaisuuteen. Harmi, että Isla ei jasanut kamalan pitkälle ja jouduin hengenpelastamaan sen. Kyllä kyllä, puhun aivan totta. O.o

Kikalla oli kiire juhliin joten seuraavaksi otin Bellan jotta saadaan tämä näyttelykaksikko pesuun siinä määrin ajoissa, että Kikka kerkeää mua jeesaamaan. Aikaisemmin en ole mitenkään erityisemmin ratsastanut Bellalla. Uittamassa olen selässä ollut, mutta en muuten. Olihan taas hauska huomata miten erilainen Beltsi on ratsastaa, kun kumpikaan noista vakioratsastettavista. Hiiiirveän paljon pienemmät askeleet, kuin habilla ja niiiiiin paljon hitaammat, kuin Vinhalla. Bella oli kamalan jäykkä alkuun. Käynnissä ja ravissa tein lähinnä voltteja ja väistöjä. Laukassa otettiin välillä ihan vain pääty-ympyröitä ja loppuun muutaman kerran molempiin suuntiin lävistäjän kautta laukanvaihto.

Sitten tämän urakan jälkeen Bella pääsi pesulle. Kikka oli roudannut talliin lämmintä vettä ja eikun löträämään! Bellan jälkeen pesuun otettiinkin Nemo ja voi härregyyd! Niin karvainen ja likainen poni, että pakko pestä se varmaan heti kun mahdollista vielä toistamiseen :) Siellä se on nautiskellut mutakylvyistä oikein sydämensä kyllyydestä!

Tämän pesu-urakan jälkeen otettiin Ferro ja  Habi sisälle ja Kikka lähti valmistautumaan juhliin.
Tässä välissä päätin sitten ratsastaa Habin, koska ilma myräköityi (onko tuo edes oikea sana!) kokoajan vain lisää. Habi oli heti kun otin ohjat käteen aivan fantastinen! Rupesin jo epäilemään, että joku on salaa käynyt verkkaamassa Habin mulle valmiiksi. Onkohan likat vielä oikeasti ulkomailla, ehkä ne on tehnyt mulle källin? ;) Ilmeisesti siis maasto ja perään vp oli Habsulle loistava yhdistelmä. Sen lisäksi, että heti ensiaskeleista lähtien kantoi itsensä kauniisti ja oikein, niin vielä kuin kuorrutukseksi kakun päälle oli virtaakin herrassa sopivasti. Oli jotenkin naurettavan helppo työstää Habia tänään. Paitsi laukassa. Siinä, kun se virtaisuus muuttui vähän enemmän pelkiksi menohaluiksi. Päästin Habin sitten alkuun oikein venyttämään itseään kunnes tuntui, että malttaa ruveta kuuntelemaan. No siihen kuuntelemiseen ne menohalut sitten menikin. Rupesin kasaamaan Habia läjään, niin sai olla taas pohje aktiivisena kokoajan. Aktiivisuuskin on lievä ilmaisu, mutta en tiedä onko keksitty parempaa tähän tilanteeseen. Jonkin verran siinä sitten tehtiin voltteja ja keskityttiin siihen, että niillä myös taivutaan ja ylläpidetään hyvä laukka. Kyllähän se herra sitten jaksoi, onneksi oli sateinen ja viileä keli! En taas varmaan yhtään huijaa, kun sanon että tuo kentän pohja imee aika hyvin hevosesta työskentelytehoja. Itsehän olen siis niiiin fantastisen taitava ratsastaja, ettei vika koskaan ole minussa ;) EIPÄ! Loppussa ravissa työskenneltäessä Habi oli jälleen aivan uskomaton. Ei olisi taaskaan tehnyt mieli lopettaa, niin hieno oli. Enkä kyllä huijaa yhtään. Voisinkohan saada tytöiltä ylennyksen talutusratsastajasta alkeiskurssilaiseksi!? Pitääkin ottaa koiranpentuilme ja kysäistä. Habilla kyllä nyt pitää varmaan yrittää käydä vähän useammin maastossa, kun näyttää tekevän hyvää.

Tämän jälkeen otin Islan pesuun. Jee, se kun on niiin helppo pestävä tällein itekseen :D Ei hyöri eikä pyöri turhanpäiten. Nooo, kyllähän tälläinen noheva kuiskuri tästäkin urakasta selvisi kunnialla ja litimärkänä. Toivottavasti tyttöset on huomenna sitten tyytyväisiä! Mun piti Habikin pestä, mutta kello alkoi olemaan niin paljon, että säästelen sen herkun toiselle päivälle. Jos vaikka pesis Habin sitten, kun Nemolla on toinen pesukerta. Ja jos vaikka paistaisi sillon aurinko eikä sataisi vettä ja tuulisi niin pirusti.

PS. Harmittaa, kun en pääse huomenna mukaan näyttelyyn, mutta likat ja te lukijat voittekin sitten kadehtia, kun minä olen isossa kaupunkissa kahtomassa Suomi-USA matsia paikan päällä, muahahha :) JEE. (Oli pakko hehkuttaa)

Laitoin taas kuvia, mutta nyt ne meni tohon keskelle! Kaipa ne siinäkin on ihan yhtä hyvät kun missä tahansa muuallakin? Minä kun en edelleenkään ole oppinut miten niitä siirretään haluamaani paikkaan, vaikka yritän! Mä oon näköjään niin nero, että se menee jo vähän yli.