Vepsiksen kuiskausviikko vol2

Tämä on olevinaan hyvin taiteellinen kuva Vepsiksestä ja Islasta harjoitelemassa lentämistä.

Tässä on Vepsiksen ja Islan yhteistyötä kauneimillaan. Toimimme keskenämme kuin ajatus!

Isla saapumistalvenaan. <3 

Nonniin taasen, eilen oli luvassa Islalla ilman satulaa köpsöttelyä maastossa. Sillä on nyt joku pöllökausi käynnissä, koska oli säikkyvinään sitä sun tätä. Todellisuudessahan Vinhaa harvemmin hetkauttaa mikään. Paitsi fasaanit, ne on kamalia. Isla oli mukavan raaaauhallinen koko reissun ja oli oikein rentoa kesämenoa ilmassa.

Pöllöaasin jälkeen otin Habsun hoiteloon. Habi oli vaihteeksi pyörinyt ja hyörinyt itsensä oikein mutaiseksi ja oman aikansa vei pelkästään putsaus. Päätin ottaa edes pientä vaihtelua siihen ainaiseen kentällä tuuppaamiseen ja tuuppasin puomit kentälle tuomaan vähän eksotiikkaa.. heh heh. Alkuun Habilla otti taas aikansa lämmetä ja itselläni oli vaihteeksi täysi työ muistuttaa itselleni niiden puolipidätteiden oikea-aikainen käyttö ja se, että maltan viedä läpi ne. Juujuu, puolipidätteet... miksi ne on pitänyt keksiä!? Mun akilleen kantapää. Nojoo, nyt skarppasin enkä jäänyt sinne selkään vain laiskottelemaan ja meidän yhteistyö keskenämme alkoi taas pelaamaan vähän paremmin ja sitten alkoi se yhteistyö pelaamaan niiden puomienkin kanssa.
Laukkaa joutui taas alkuun ylläpitämään aika hemmetin vahvasti pohkeella, kumminkin tosi raskas se pohja, mutta jossain vaiheessa Habi hieman jo innostui ja rupesi ennakoimaan ja "ryöstämään" vähän laukannostoa. Ryöstämään sen takia heittomerkein, koska eihän tuo flegu nyt tosissaan mitään sellaista tee :D Hyvin sai puomitreenistä ryhtiä paremmaksi ja lopussa kulkikin jo erittäin hyvin. En oikeastaan olis malttanut millään lopettaa, kun oli niiiin hieno elukka, mutta ehkä kiitoksena hevoselle toimii kumminkin paremmin se heinäkasan eteen pääsy ;) Itseeni vain olin ehkä hieman pettynyt. Jotenkin tuntui, että oma istunta ja ratsastus oli tänään hieman hukassa... siis jopa enemmän kuin normaalisti jos mahdollista! Tosin hevosesta se ei näkynyt joten ehkä vain kuvittelin. Nää on taas näitä päiviä. Ja se aika kuusta. Ja mitä kaikkea muuta. Kuumakin oli. Ja tuuli vähän vasemmalle viistoon turhan vinosti. Jäkäjäkä.

Tänään nappasin jälleen Jennan mukaani, tarkoituksena saada mukava kimppamaasto aikaiseksi. Ja sehän saatiin :)

Toi tatilta tai muuten sieneltä näyttävä on fiksuista fiksuin Isla.

Kerkesin pelottelemaan Jennaa jo aika huolella Habista ja sovittiin, että jos rupee kamalasti hirvittämään, niin voidaan tehdä vaihtari. Tieosuus päästiin ilman kaahaavia autoja ja kohtalaisen hengissä :D Ainoa oli paikoillaan nököttävä rekka ja sen luona lepattava pressu... Yllättävää kyllä, mutta pöllöaasi-Isla päätti jatkaa tätä kummallista käytöstään ja oli olevinaan aivan hirvittävän järkyttynyt tästä hirviöstä matkamme varrella, kun taas Habsu käveli ihan lungisti perässä. Ja just kun mä olin kovaan ääneen kailottanut ettei Isla ikinä pelkää mitään! Päästiin mehtätielle ja kyllä huomasi Islasta millä paikoilla on aina totuttu päästelemään, kun alkoi askel rivakoitua ;) Jennalle kerroin paikat joissa voi aina ottaa ravia ja laukkaa, kun me alkuun Islan kanssa keskityttiin ihan kävelemiseen. Sitten kun mekin aloitettiin ravipuuhat, niin Habihan jäi ihan kymmenen nolla vaikkei me menty ees kovaa. Mentiin yhdelle isolle mäelle asti joka on myöskin yleensä aina menty aika haipakkaa ja sanoin Jennalle, että menee vaan ja mäen jälkeen voi vielä jatkaa suoralla, että Habsu pääsisi oikein venyttämään. Sillä kun on niin harvakseltaan maastoiltu. Jenna läks ja Islalla heitti ihan kuppi nurin. Ajatuksena siis oli, että me Islan kanssa KÄVELLÄÄN mäki ensin kerran ja sitten voidaan tulla vielä ravissa kerran. Noh, Habista kun näkyi enää perävalo, niin tamman mielestä HÄNEN kuuluisi olla se joka menee niin lujaa, kun noista koivistaan pääsee. Ensimmäinen keikka ylös vedettiinkin sitten sellasta tikitiki pohkeenväistöä. Heti kun yritti suoristaa menosuuntaan, niin vintti pimeni. Jokainen meistä kolmesta tietää, että kun tolla se kuuppa menee, niin se kanssa menee.
Alasmeno oli myös kohtalaisen mielenkiintoinen. Isla kun tahtoisi yleensä mennä sinnekin kovaa. No, ei onnistunut. Toinen kerta ylös sujuikin jo rauhallisemmin (johtuen varmaan, että Habivainu oli kadonnut nenän päästä) ja päästiin ihan hallitussa ravissa menemään se. Jäätiin siihen sitten odottelemaan kaksikkoa takaisin meirän luokse ja eipä siinä kauaa mennyt kun tulivat. Kotimatka olikin sitten Habin osalta selkeästi mukavan rentoutunutta ja raukeaa... Toisin kun tällä mun ritariratsulla.
Koko helvatin mettäpätkä melkein ihan tappiin asti sellasta saamarin höyryämistä, hikikin nousi pintaan jo pelkästään taas siitä syystä, että pitää vaan yrittää taistella pidätteitä vastaan vaikka ei silti koskaan ole päässyt yhtään sen kovempaa kotio. Siis hevosella nousi hiki, itsehän olen kovakuntoinen kuiskaaja joka ei hikoa eikä haise. Toi on aika rumaa ratsastusta aina kotiinpäin, kun se käy noin ylikierroksilla, mutta saamari heti kun yrittää löysätä ohjaa, niin se yrittää ampasta kuin tykin suusta. Ruvettiin sitten ottamaan pysähdyksiä. Alkuun oli taas perkele irrallaan tossa hevosessa, kun piti pysähtyä, mutta kyllä se kuiskaajan alla nöyrtyy kovempikin kaakki. Mettäpätkän lopulla pystyin jo pysäyttämään siististi ilman mitään temppuiluja ja antamaan perään lähes täysin pitkät ohjat.
Juuri ennen tallille pääsyä Vinha tahtoi vielä säikkyä paria näkymätöntä monsteria. Lähinnä huvittavaa. Vähän stressasin tuota mettässä menoa sen Islan jalan takia, mutta Jenska oli kumminkin itsekin käynyt siellä ennen tonne ulkomaailmaan katoamistaan joten eiköhän tuo tuosta selviä. Jalka tuntui hyvältä ja hoidin vielä superhyvin (niinkuin aina!) sen vaikka otettiinkin aika rauhakseen toi lenkki. Tai siis ainakin yritettiin ottaa. Islan rauhakseen on vain eri kuin mun rauhakseen. <3

Huomenna aaseilla on vp, koska mä en millään töiltä ja koiratreeneiltä pysty taipumaan enää ratsastustoimeen, mutta ajattelin jos vain suinkin kerkijän, niin käyn pikavisiitillä. Lauantaina sitten pesupäivä ;)
Tässä oli tämmönen hillitön satsi tekstiä (siis hillitön ottaen huomioon, etten normaalisti jaksa kirjoitella), varmaan aika perkeleen tylsää luettavaa, kun olen niin huono kirjoittelemaan mitään fiksua, mutta jos vaivauduitte edes vilkaisemaan, niin palkkioksi laitan teille jäniskevennyksen eli lisään kuvia nyt kun osaan :D Kuvat vanhoja ja en tiedä jos Ninska on niitä jo aikaisemmin laitellut, mutta se on sitten vaan huonompaa hiihtokenkää. Kiitos ja kumarrus, kuiskaajan pitää siirtyä nyt kuiskaamaan leijonat voittoon.


PS; Sori vaan ihmiset, mä en taaskaan osaa siirtää noita kuvia tuolta mitenkään mihinkään päin fiksusti. Tietokonenerouteni on rajoittunutta

.