Vepsiksen kuiskausviikko

Vinhalla oli joskus ritarinaamion käyttötarkoitus
vähän hukassa :)

Noniin, eli likat livisti tonne ulkomaan lämpöön vaikka täälläkin ois ihan kesäkelit jo ;)
Mun vastuulle jäikin sitten toi hurja villihevoslauma tuolla mettänperukoilla. Jenska oli väsännyt mulle ihan kirjalliset ohjeet tähän hevosten hoitoon tämän viikon ajalle (enhän mä suinkaan ole jo useita vuosia hoidellut tyttöjen hevosia ;)). Ei Jenni ole yhtään tarkka tai mitään.

Pari vaparia sain kuulemman hepoille antaa ja ensimmäinenhän tuli heti sunnuntaina, koska suoraan sanottuna mulla oli aivan järkyttävä krapula. Ja uskokaa tai älkää, en edes oikeasti ryypännyt! Kävin kuitenkin tallilla tsekkaamassa Islan jalan kunnon ja hoitelemassa ponit noin muuten. Kaikki ok. Jenniltä tuli jo ensimmäinen viesti heti sunnuntaina, MUTTA olin yllättynyt ellen peräti järkyttynyt viestin sisällöstä! Ei puhettakaan hevosista, vain turkkilaisten lettujen hehkutusta :) Jenska päätti shokeerata.

Ei hätiä mitiä, puheluita alkoi kyllä sitten maanantaina sadella. Ero tekee tytöille kipiää! Uskottelen valheellisesti itselleni, että ero minusta, mutta taitaa ne kumminkin enemmän noita nelijalkaisiaan kaivata. Maanantaina Habsulle oli viimein saatu irtokenkä takaisin paikoilleen ja juoksutin sen lyhykäisesti nähdäkseni arkoisiko vielä. Ei mitään ongelmia kulkemisen kanssa. Ennen tätä olin jo ratsastanut Islan maastossa ja tamma oli ihmeen rauhallinen, siis jopa kotiin päin. Jenni on aivan varma, että Isla on masentunut :D Mitään erikoista ei tapahtunut, perus hoitotoimet jne. Tosin vähän ennen lähtöä mulle ilmoitettiin, että meidän vakikengittäjä on tulossa iltasella ja juuri kun Habille oli kerennyt käymään vieras lyömässä sen irtokengän takaisin aikaisemmin päivällä! :) Sen verran kesti kengittäjällä tulo, että itse kerkesin jo lähtemään, mutta jätin tallinpitäjälle sen verran ohjetta mitä nyt saattaisi tarvita.

Tänään mulla oli mukana eräs Jenna, heppatytsyjä hänkin. Yleensä tuolla on niiiin yksinäistä minulla joten oli mukava, kun oli seuraa pitkästä aikaa! Aluksi Jenna käveli Vinhan kanssa kentällä, kun mä kävin Habsun läpi ettei lomailunsa vuoksi keksi mitään temppuja. Noh, en tiedä oliko vika kelissä vai missä, mutta Habsu oli älyttömän laiska. Joten Jenna selkään vaan kokeilemaan Habia ja mä otin sitten Islan käsittelyyn.
Islaa taivuttelin ja yllätyin positiivisesti, kun Isla ei ollutkaan ihan niiiin järkyttävän jäykkä, kuin odotin! Kenttä oli todella pehmeä, joten ravia otin todella äärimmäisen vähän. Ei tuosta nyt kai erikoisemmin mitään kerrottavaa ole. Loppuun vielä ratsastin itse Habin läpi ja ihan mukavasti tuokin kulki ottaen huomioon nämä menneet päivät jolloin ei ole päässyt oikein liikkumaan.

Tämä nyt oli tälläistä liibalaabaa, mutta ajattelin tähän vielä harjoitella jos osaisin laittaa kuvan. Vanha kuva eikä oikein liity mitenkään mihinkään, mutta kokeilun vuoksi.

OSASIN! OLEN KUISKAAJANEROUDEN LISÄKSI TIETOKONENERO! Mutta en osaa siirtää sitä tuolta kulmasta mihkään joten olkoon siellä! Kiitos ja näkemiin, kuiskaaja kiittää seurastanne.