Seuramestaruus pronssia!

Lauantaina pakattiin hevonen koppiin ja suunnistimme kohti Jokelaa. Kyseessä olivat Jokelan ratsastajien seuramestaruudet. Hyppäsimme kaksi seuraluokkaa 70cm ja 80cm, joka oli yhdistetty suomenhevosten ja junnujen mestaruusluokka.

Verryttelyssä Vinha oli hieman jännittynyt, sillä verkka-alueena toiminut maneesi oli äärettömän kapea. Paljon ratsukoita ja Vinha joka ahdistuu muutenkin tungoksesta ei ollut hyvä yhdistelmä. Verkka jäi siis hieman tyngäksi, mutta eipä se haittaa.

70cm rata meni superhyvin. Itsellä ei enää juuri lainkaan kisajännitystä ja se oikea fiilis löytyi juuri kuin pääsimme radalle. Perusrata siisti, ja uusinnan vuoro. Uusinnassa lähdin ratsastamaan aikaa, ja silloin ehkä hävisi se siisti perusratsastus. Pääsimme kuitenkin puhtaasti maaliin ja hyvässä ajassa. Sijoituksena toinen sija ja tyytyväinen ratsukko. Radalla Vinha tuntui hyvältä, mutta videosta katsottuna menee vielä hieman alitemmossa läpi radan. Lisäksi tämän kokoiset esteet eivät ilmeisesti kiinnosta neitihevosta ja hypyt ovat hieman laiskoja. Korkeutta täytyy siis nostaa.

80cm radalla lähdin ratsastamaan ainoastaan ehjää rataa, mitään tavoitteita sijoituksesta ei ollut. Vinha oli jo hieman väsähtänyt, mutta vastasi kuitenkin hyvin avuille. Kolmosesteeltä tyhmä puomi mukaan. Hevonen hieman epäröi ja ratsastaja ei tuonut ihan oikeaan paikkaan. Eipä se mitään, loppurata oli äärimmäisen hyvä. Itse tajusin viimein ratsastaa enemmän eteen ja paremmassa temmossa sujuu ratakin paremmin. Tässäkään radalla korkeus ei ollut ongelma, hevonen vaan hieman väsynyt.

Radan jälkeen ajattelimme että ei sijoitusta tule millään yhdellä puomilla ja lähdimmekin kotia kohti hyvin fiiliksin. Kotona kuitenkin Nipsu sattui katsomaan tulokset ja sieltä ilmenikin, että olimme olleet kolmansia suokki- ja junnumestaruudessa. Opimmehan tästä lähtien, että aina täytyy jäädä kuuntelemaan lopulliset tulokset, eikä vain olettaa ettei sijoitu. Onneksi kuitenkin seurassa oltiin ymmärtäväisiä ja luvattiin että palkinnot saa noutaa vielä seuraavana päivänä. Kiitos vielä Jokelan ratsastajille hyvistä kilpailuista. :)

Eli äärimmäisen hyvin menneet kisat, vihdoin löytyi se kisamoodi. Tästä on hyvä lähteä nostamaan estekorkeutta. Hevosellehan se ei ole ongelma, mutta ratsastaja täytyy saada vielä samalle tasolle. Kahden viiikon päästä on Perttulassa maastoestekilpailut, joihin menemme kokeilemaan hieman erilaista menoa. Marraskuussa sitten Eho ja rataestekilpailut ja luultavasti sitten ensimmäinen 90cm pitkiin aikoihin. Tästä on hyvä jatkaa!

Kuvia ei valitettavasti löydy kuin muutama poseerauskuva, mutta videota laitan kunhan saan ne nettiin asti ladattua.