Tällä hetkellä olemma koirien ja miehen kanssa Lapissa, Pyhätunturin kupeessa lomailemassa sukumailla. Vaikka etelän kasvatti olenkin, niin mä olen hyvin ylpeä siitä, että mun sukujuuret on täällä pohjoisissa ja saamelaisuudessa. Mummoni tarinoissa mennään niin pitkälle, että meidän esiäiti on viimeinen Lapin Noita Akmeil. Mulla on pienestä asti jostain syystä veri vetänyt tänne ja olen aina haaveillut asuvani täällä. Mä jaksan hämmästellä tätä kauneutta mikä täällä on. Aivan käsittämätöntä. Poroja olen yrittänyt tiirailla, mutta toistaiseksi ovat pysyneet minulta jemmassa! Aion kyllä varmasti saada edes yhden poron näköhaaviini ennen kotiin paluuta. Huomenna olisi tarkoitus lähteä tuntureille taivaltamaa, mutta sillä reissulla toivon, että porot pysyy kaukana! Pelottaa jo valmiiksi, että mitä kaikkia hajuja mun mettäkoirat bongaa!
 |
| Justiina pikkuisena pentuna vielä kasvattajan tykönä. Kaksi selviytyjää olivat hyvin syöneitä jo alusta pitäen. |
Elikkäs terveppä terve, ja Ruotsia siksi, että läpäisin Ruotsin suullisen tentin rimaa hipoen!
Pitkästä aikaa olen innostunut kirjoitushommiin, johtuen mm. siitä, että olen aloittanut opiskelun. Tämähän siis tietää sitä, että vastaanotettu tieto tuppaa olemaan määrältään suurempaa, kuin mikään mitä kykenen ehkä ulos päästämään.
Eli päivitettyä tietoa tästä parilta vuodelta. Laumani on kasvanut toisella rottweilerilla ja kyseinen kauhukakara sattuu vieläpä olemaan tämän vanhemman tapaukseni pakkorakkauden hedelmä. Justiina lähestyy seitsemän kuukauden ikää ja on luonteeltaan iloinen ja energinen täystuho. Olemme siirtyneen harrastelemaan Läyliäisten suunnille eri porukkaan, kuin missä Vanjan kanssa treenasimme vuosia. Tämän reeniporukan vaihdon myötä olen saanut lukuisia uusia tuttavuuksia koirapiireistä ja korvaamatonta apua ja ajatuksia tulevia koitoksia varten! Sillä saralla tuntuu, että kaikki on vallan hyvin.
Vanjallahan oli hieman epäonninen tämä pentuasia, kun neljästä pennusta yksi syntyi jo valmiiksi kuolleena ja yksi kuoli synnytyksessä. Vanja joutui klinikalle, kun synnytys ei lähtenytkään etenemään vaan koira rupesi vuotamaan tummaa verta. Kaksi kakaraa kumminkin selvisi; Justiina ja Justiinan veli Ruuti.
Muita matkan varrella tapahtuneita asioita on, että minun urani Fazerin leivissä on päättynyt ja olen lähtenyt opiskelemaan alaa johon tunnen paloa! Opiskelen toista vuotta lähihoitajaksi, osaamisalana mielenterveys- ja päihdetyö. Joulukuussa pitäisi valmistautua! Sitten voikin ruveta jatkamaan tätä köyhän opiskelijan elämää ja alkaa katselemaan ammattikorkeita kohti. Kaikesta alaan liittyvästä ja opeista tulen varmasti jauhamaan kyllästymiseen asti, sen verran on intohimoa ja ajatuksia pelissä.
Seuraavat puolitoista vuotta menevät myös hääsuunnitelmia tehdessä. Joku hullu on mennyt ja kihlannut minut ja minähän en hyvästä tarjouksesta kieltäydy ;) Mies on hiljainen ja rauhallinen tapaus eli täysin vastakohtani. Ehkä sen takia tässä viihtyykin näin hyvin! Kaupan päälle miehen mukana on elämääni ilmestynyt mieheni tytär, tällä hetkellä kuusi vuotias, joten hulinaa ei aika-ajoin puutu!
Pitkästä aikaa olen innostunut kirjoitushommiin, johtuen mm. siitä, että olen aloittanut opiskelun. Tämähän siis tietää sitä, että vastaanotettu tieto tuppaa olemaan määrältään suurempaa, kuin mikään mitä kykenen ehkä ulos päästämään.
Eli päivitettyä tietoa tästä parilta vuodelta. Laumani on kasvanut toisella rottweilerilla ja kyseinen kauhukakara sattuu vieläpä olemaan tämän vanhemman tapaukseni pakkorakkauden hedelmä. Justiina lähestyy seitsemän kuukauden ikää ja on luonteeltaan iloinen ja energinen täystuho. Olemme siirtyneen harrastelemaan Läyliäisten suunnille eri porukkaan, kuin missä Vanjan kanssa treenasimme vuosia. Tämän reeniporukan vaihdon myötä olen saanut lukuisia uusia tuttavuuksia koirapiireistä ja korvaamatonta apua ja ajatuksia tulevia koitoksia varten! Sillä saralla tuntuu, että kaikki on vallan hyvin.
Vanjallahan oli hieman epäonninen tämä pentuasia, kun neljästä pennusta yksi syntyi jo valmiiksi kuolleena ja yksi kuoli synnytyksessä. Vanja joutui klinikalle, kun synnytys ei lähtenytkään etenemään vaan koira rupesi vuotamaan tummaa verta. Kaksi kakaraa kumminkin selvisi; Justiina ja Justiinan veli Ruuti.
Muita matkan varrella tapahtuneita asioita on, että minun urani Fazerin leivissä on päättynyt ja olen lähtenyt opiskelemaan alaa johon tunnen paloa! Opiskelen toista vuotta lähihoitajaksi, osaamisalana mielenterveys- ja päihdetyö. Joulukuussa pitäisi valmistautua! Sitten voikin ruveta jatkamaan tätä köyhän opiskelijan elämää ja alkaa katselemaan ammattikorkeita kohti. Kaikesta alaan liittyvästä ja opeista tulen varmasti jauhamaan kyllästymiseen asti, sen verran on intohimoa ja ajatuksia pelissä.
Seuraavat puolitoista vuotta menevät myös hääsuunnitelmia tehdessä. Joku hullu on mennyt ja kihlannut minut ja minähän en hyvästä tarjouksesta kieltäydy ;) Mies on hiljainen ja rauhallinen tapaus eli täysin vastakohtani. Ehkä sen takia tässä viihtyykin näin hyvin! Kaupan päälle miehen mukana on elämääni ilmestynyt mieheni tytär, tällä hetkellä kuusi vuotias, joten hulinaa ei aika-ajoin puutu!
 |
| Kaksi junttia joilla taipumuksia yhtä huonoon huumorintajuun ja oksettavaan ällösöpöilyyn; NIMIKKOPUSSI! |
Hevostelu on ollut ikävä kyllä minulla erittäin
vähissä, sillä aikaa ja rahaa on tällä hetkellä vähemmän kuin koskaan. Kovasti yritän välillä keksiä jonkun rakosen mihin saisin Islailua mahdutettua, mutta hevoselämästä minun kirjoittamana kuulee tällä hetkellä aika hintsusti.Hevostelu on ollut ikävä kyllä minulla erittäin
Tällä hetkellä olemma koirien ja miehen kanssa Lapissa, Pyhätunturin kupeessa lomailemassa sukumailla. Vaikka etelän kasvatti olenkin, niin mä olen hyvin ylpeä siitä, että mun sukujuuret on täällä pohjoisissa ja saamelaisuudessa. Mummoni tarinoissa mennään niin pitkälle, että meidän esiäiti on viimeinen Lapin Noita Akmeil. Mulla on pienestä asti jostain syystä veri vetänyt tänne ja olen aina haaveillut asuvani täällä. Mä jaksan hämmästellä tätä kauneutta mikä täällä on. Aivan käsittämätöntä. Poroja olen yrittänyt tiirailla, mutta toistaiseksi ovat pysyneet minulta jemmassa! Aion kyllä varmasti saada edes yhden poron näköhaaviini ennen kotiin paluuta. Huomenna olisi tarkoitus lähteä tuntureille taivaltamaa, mutta sillä reissulla toivon, että porot pysyy kaukana! Pelottaa jo valmiiksi, että mitä kaikkia hajuja mun mettäkoirat bongaa!
 |
| Täällä on ainakin lunta! Loving it! |
Tässä oli tämmöinen pikainen selonteko tämän hetkisistä meiningeistä. Ei välttämättä ollut kauhean hyvälukuista tekstiä, sillä olen myös epäonnekseni aivan järjettömässä flunssassa ja pää on täyttä puuroa eikä yksikään ajatus tule selvänä ulos. Ehkä seuraava kirjoitus on sitten jo turinointia viime aikaisista tapauksista, eikä asioista jotka ovat muuttuneet aikavälillä kolme vuotta sitten ja viimeisen puolen vuoden aikana.
En myöskään oikein handlaa tätä tekstien ja kuvien yhdistelemistä tänne blogimeininkiin, mutta ehkä harjoitus tekee mestarin. Noh, tässä teille mun ensimmäinen harjoitus!
Jänkhäterveisin Vepsis ja lauma!
Tässä oli tämmöinen pikainen selonteko tämän hetkisistä meiningeistä. Ei välttämättä ollut kauhean hyvälukuista tekstiä, sillä olen myös epäonnekseni aivan järjettömässä flunssassa ja pää on täyttä puuroa eikä yksikään ajatus tule selvänä ulos. Ehkä seuraava kirjoitus on sitten jo turinointia viime aikaisista tapauksista, eikä asioista jotka ovat muuttuneet aikavälillä kolme vuotta sitten ja viimeisen puolen vuoden aikana.
En myöskään oikein handlaa tätä tekstien ja kuvien yhdistelemistä tänne blogimeininkiin, mutta ehkä harjoitus tekee mestarin. Noh, tässä teille mun ensimmäinen harjoitus!
Jänkhäterveisin Vepsis ja lauma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti