Jänkhältä muutama sana

Tänään käveltiin soutajan huipulle. Tässä mun flunssassa se oli aika hyvä suoritus, mutta kyllä mä hangessa maaten aikaa vietinkin. Ukko huutelloo, jotta tuukko sie ja meikäläinen yrittää saaha happea minkä ehtii.

Meillä oli lumikengät, mutta mulle tuli hirveä rakkila oikeaan kantapäähän niistä, joten puolet matkasta tarvoin nivusia myöten nietoksissa. Vanjalla oli myös vähän haastetta matkan taitossa, kun elopainoa on sen verran, että hanki pettää alta. Justiina taasen köykäsempänä loikki pitkin mäkijä riemua rinnassa, kun hanki kesti valtaosan matkasta. Kaikkein mukavinta Justiinasta oli paluumatka, kun sai jahdata "pieniä lumivyöryjä". Siellä se loikki hyvän matkaa edellä, kun mä taasen pyörin alas makuuasennossa, niinko kunnon pläskin pitteeki.

Tunturilla oli aivan julmetun kaunista ja upeaa, eikä kännykuvat todellakaan tee oikeutta tälle luonnolle ja näkymille! Kuvasimme myös survivolvideoita, jotka siis spontaanisti tilanteen tuskaisuudesta kehittyivät (minun rakkulani ja flunssani yhdistelmä). Nämä videot laitan blogiin, kunhan päästään kotio. Olkoon se sitten Vepsiksen selviytyjäpaketti etelän hetelmille, jos luonto yrittää saada vallan mustikkametsässä.

Terkkusin Laphin Vepsähäläinen

MATKALAISELLA LOPPUI POWERI

JÄNKHÄLOVEE

JÄNKHÄN JÄLKEINEN HUURTEINEN