No, eipä näkynyt. Eikä näkynyt tuntureilla samoillessa. Eikä metsässä mennessä. Eikä mökkerön pihassa ole käynyt edes pimiän turvin, vaikka kesällä olivat kuulemma kiivenneet ihan terassille asti! Ei siis poron poroa.
Kumminkin olisihan se hassua, jos laphilaisilla sukujuurilla ei löytyisi mitteen kontakteja ja luonnollisesti mummoltani niitä löytyy (mökki on siis mummoni ja maat samaten). Tänään lähettiin käymään sitten tuossa lähistöllä eräällä poromiehellä, joka myös hoitelee alueen aurauksellisia toimenpiteitä.
Ja mitä mitä!!!! Poroja! Paljon poroja! Sieltä se löytyi, salattu porotaivas! Mie olin ko pikkulaps makeispuodissa ja yritin sinkoilla lauman joukkoon paimentamaan tai vähintään lauman täysivertaiseksi jäseneksi :D
Siinä sitten minä pieni ihminen hämmästeli porojen määrää, kun tämä äärimmäisen mukava, leppoisa ja huumorintajuinen poromies käski hyppäämään moottorikelkkansa vetämälle reelle ja lähtemään avuksi muonittamaan poroja, jotka olivat kuempana mannuilla. Minähän olin siinä reen päällä salamana, valmiina oppimaan poronpidon aakkosten ensikirjaimet. Ja jumankauta... se porojen määrä mikä myöhemmin läks puiden siimeksistä kohti! Niitä oli paljon!! Oli aivan julmetun upeaa! Ja mie pääsin niitä niin ruokkimahan! Täähän oli enempi, ku mitä odotin. Yhtä poroa toivoin. Yhtä. Näitä oli varppina miljuunia!
Tuossa on vähän videota ja jos ei näy, niin linkki johdattaa samaiseen videoon.
https://youtu.be/FojSssxZcJY8
Oli kyllä jätteloistava visiitti! Miinuspuolena kävi sellainen, että mun kengät kastuivat läpikotaisin ja flunssa sai siitä pontta roimasti. Näimpä mökille palatessa mun oloni oli, kuin moukarilla pieksätty. Otin siinä sitten troppia ja sissinä lähdettiin vielä iltahämäriin koirien kanssa lenkille.
Vainukoira-Vanja oli jo pihassa nenä niin pitkällä metsään, etten uskaltanut laisinkaan laskea irti. Se oli vallan hyvä ratkaisu, sillä meidän porotarinamme sai vielä jatkoa ja lenkin tiimelyksessä Vanja rykäisi metsää kohden... tästä arvasin jo, että JOTAIN siellä on. Fikkarilla tarkastellessa bongattiin sieltä puiden lomasta ilta-ateriaan nauttiva poro! Voin arvata vaan miten hinku Vanjalla olisi ollut ajolle :) Justiina sen sijaan oli vallan tyytyväinen saadessaan nauttia päivän päätteeksi poronpaskaa :'D
Vielä paria asiaa jäin kaipaamaan kyllä. Ensimmäinen on Lapin revontulet. Tällä hetkellä täällä niin pilvistä, että ei toivoakaan niiden näkemisestä. Toinen mistä olen oikeastaan ihan kade on se, että mummoni on muinoin täällä saanut karhunpentuja silitellä. Niitä miekin tahtosin. Eivätkä olleet mitään safarikarhuja.
Että semmosin poroterveisin Porokuiskaaja Vepsis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti