Ärsytystä.

Tarkoituksena oli että olisin mennyt Habilla sunnuntaina koulukilpailuihin Hyvinkäälle. Koko viikko ollaan treenattu ahkerasti. Kyllä huomaa, kun kiinnittää enemmän huomiota omaan istuntaan niin kehitys on nopeaa. Mielestäni olen saanut ruunan kuuntelemaan kivasti ja luultavasti kilpailuissa olisi tullutkin ihan ehjä ja siisti rata. Sain kuitenkin kisajärjestejältä sähköpostia, että kilpailuihin otetaan suuren osallistujamäärän takia vain tietyt osallistujat ja näin ollen emme pääse osallistumaan kilpailuihin. Ei siinä mitään, kutsussa oli kyllä mainittu että osallistujamäärää saatetaan rajoittaa. Olisi nyt kuitenkin kuvitellut että järjestäjä hieman ajattelisi niitä kilpailijoita jotka näistä kilpailuista suljetaan pois ja olisi ilmoittanut hieman aikaisemmin kuin kilpailua edeltävänä perjantaina.

Tällä hetkellä on harmitus suuri, sillä nyt jää jälleen yksi viikonloppu ilman kisoja. En edes ilmoittautunut estekilpailuihin, kun ajattelin että keskitytään noihin koulukisoihin. Eikä viitsisi maksaa jälki-ilmottautumismaksua, kun on kuitenkin kyseessä ainoastaan harjoituskisat. Menemme nyt kuitenkin treenaamaan Raviskalle seuraavan viikonlopun kilpailuja varten. Raviskalla on aina paljon pelokkeita esteiden alla, joten treenaus on ihan hyväksi jottei Habi aivan totaalisesti jäädy radalla.

Ensi viikolla on tarkoitus käydä katsomassa erään valmentajan valmennusta, josko se vaikka sopisi minulle ja Habille. Cinnalla on nykyisellään niin paljon hommia, ettei ehdi kunnolla tänne suuntaan pitämään tunteja, joten parempi etsiä Cinnan lisäksi myös joku toinen valmentaja. Saa kyllä antaa vinkkejä hyvistä estevalmentajista Uudeltamaalta. 

Hessitallin näyttelyt

Terveisiä Turkista! Nyt on rusketus pinnassa ja hauska matka takana, jonka jälkeen onkin paluu arkeen jälleen edessä. Saavuimme kotikulmille noin puolen yön aikaan ja seuraavana aamuna olikin aikainen herätys tallille. Ninni tehköön tarkempaa matkapostausta tuolta Turkista, sillä kaikki kuvat ovat Ninnin koneella toistaiseksi.

(c) Lotta H / Kuvagalleria Haituva, kiitos!

Sunnuntaiaamuna meno oli hieman nihkeän oloista tallilla ja molemmilla kesti hieman päästä normaaliin tehokkaaseen rytmiin viikon lomailun jälkeen. Hevoset olivat molemmat jätetty sisälle ja Vinhan käytöksestä kyllä huomasikin tämän. Tamma oli onnistunut polkaisemaan kenkänsä hieman vinksalleen, joka kuitenkin saatiin korjattua. Vikkelästi saimme Bellan sekä Islan harjattua ja hoidettua siistiksi. Sanna oli lauantaina tehnyt hyvää työtä, joten hommaa ei kyllä kauheasti ollutkaan. Seuraavaksi oli vuorossa lastaus. Hieman mietiytti kuinka Isla saadaan traileriin, sillä edellisestä matkustuskerrasta on lähes 5kk aikaa. Huoli osoittautui turhaksi, Isla suorastaan juoksi Bellan perässä traileriin ja näin matka saattoi alkaa.

Ehdimme ajaa noin 500m, kun trailerista alkoi kuulua tajutonta potkimista ja mekastusta. Pysähdys heti kun vain oli mahdollista ja katsomaan mitä ne tammat oikein riehuvat. Riita oli selkeästi syntynyt siitä, kun Isla ei tykännyt hyvää siitä että Bella syö samasta heinäverkosta. Ongelma ratkaistiin ottamalla heinäverkko pois ja jatkamalla matkaa. Pääsimme perille ongelmitta ja paikan päällä kävin kansliassa ilmoitutumassa.

Koko näyttelyiden ajan hevoset huusivat toisilleen. Isla ei olisi malttanut seistä tai lainkaan ravata pois Bellan luota. Bella vuorostaan esitti rodeota taluttaessa, kiljui kuin syötävä ja steppaili paikallaan. Voitte arvata kuinka hauskaa nämä kaksi olivat esittää kehässä. Vihu oli aivan kauhea. En saanut sitä seisomaan lainkaan paikallaan, käyntiosiossa se tepsutteli, eikä esittänyt käyntiä ollenkaan. Ravi oli ainut osio, johon voi edes jotenkin olla tyytyväinen. Bellan käytös ei myöskään ollut sen parempaa. Vähän rauhallisempi se oli kuin Isla, mutta muuten sai sitäkin pidätellä.

Tämä fiilis tuli jälleen tänä vuonna x10. Kuva viime vuoden näyttelyistä jossa Islan käytös lähestulkoon yhtä paha.

Itselle tuli niin hirveä häpeä koko kisapaikalla että olisi tehnyt mieli jättää molemmat elukat siihen pihalle ja huristaa pois.Aivan kuin en olisi koskaan koskenutkaan hevoseen tai edes nähnyt sellaista. Tilanteessa ei kuitenkaan voinut mitään kun tammat olivat niin kierroksilla, että meinasivat päälle tulla ja lähteä litomaan. Laitan käytöksen kuitenkin sen piikkiin että Isla ei ole reissannut pitkään aikaan ja muutenkin se että on päässyt vain lihomaan siellä metsän keskellä. Nyt täytyy harjoitella maastakäsinharjoituksia molempien kanssa, vaikka en kuitenkaan usko että se tuostakaan olisi sillä meillä on hevosilla aina tarkat rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos on kiire niin sillä ei voiteta mitään jne.

Tulosten puolesta näyttelyt kuitenkin menivät paremmin kuin hyvin. Islalle olin odottanut kolmospalkintoa ja Bellalle ahkä nipinnapin toista palkintoa. Paremmin kuitenkin meni:

(c) Lotta H / Kuvagalleria Haituva, kiitos!

Erittäin pitkä, hyvät tyypit. Runko: pitkä, sopusuhtainen, lihaksikas. Jalat: turvotusta takavuohisissa, hoidettu koukistajajänteen vuoksi. Käynti: ahtaat liikkeet. Ravi: näyttävä, liikkeet väljenee
                  
                                          8 - 8 - 7 - 7 - 8 = 38p,  II-palkinto

Sijoitus Islalla oli viimeinen, mutta ei haittaa ollenkaan. Kaikki hevoset olivat hienoja ja pisteet jakautuivat 38-41p. välillä. Eroa ei siis pahemmin ollut hevosten välillä. Positiivista on se että Islalla on lihakset vieläkin osittain tallella, vaikka onkin seissyt 8kk. Myös kehut ravista ilahduttavat sillä se on ollut aina Islan heikoin kohta. Lisäksi kiertäminen, joka on takasissa ollut todella näkyvää on ilmeisesti kadonnut tai ainakin vähentynyt. Mukavaa siis että kengityksellä saadaan vihdoin jotain tulosta tähänkin suuntaan. Käynti harmittaa hieman, sillä ilman töpöttelyä Isla olisi varmasti saanut paremmat pisteet, sillä käynti on ollut aina huomattavasti vahvempi kuin ravi. Takavuohisten turvotus menee yksinkertaisesti sen piikkiin että Islalla on takajalaoissa niin jumalattomat karvat. Tätä ei ehkä usko, mutta niin monesti on kysytty että onko tamman takaset turvonneet kuin näyttää siltä, vaikka siellä ei ole mitään. Viisaampana seuraavaan näyttelyyn ja leikataan nämä kauheat karvat pois ettei näytä enää turvonneilta jaloilta. Eli ei me aivan nollasta lähdetä kuitenkaan tuota lihaskuntoa rakentamaan. ;) Hieno tamma!

(c) Lotta H / Kuvagalleria Haituva, kiitos!

Hyvä tyyppi. Runko: hyvä, pitkä vankka runko, pitkä säkä. Jalat: hentoluiset, hyväasentoisetm hyvöt kaviot. Käynti: ahdas edestä ja takaa. Ravi: liikkeet väljenee. Huomiota: hyvin hoidettu, kookas tamma.

                                               8 - 8 - 7 - 7 - 8 = 38p. II-palkinto

Bellan lausuntoon olen tyytyväinen. Ei mitään isompia yllätyksiä, postiviivisesti täytyi olla yllättynyt siitä ettei tamman liikkeistä sanottu että ne on lyhyet tai että saisivat olla lennokkaat. Bella esiintyi ihan ok, liikettä siltä ei irtoa enempää. Se yksinkertaisesti on vain niin tahmakavio. Viimeinen huomio on ilmeisesti nätisti ilmaisu siitä kuinka lihava tamma on. Mutta tottahan tuo onkin. Näissä kuvissa Bella näyttää jopa hoikalta, mutta todellisuus on toinen. ;)

(c) Lotta H / Kuvagalleria Haituva, kiitos!

Tuliaisina jälleen kaksi tälläistä. Kuva viime vuodelta, sillä Vepsähän petti meidät ja lähti katselemaan jotain turhanpäiväistä urheilulajia.

Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut reissu tulosten puolesta, mutta hevosten käytökselle kyllä annan nollan.Viikonloppuna on jotakin kisajuttua luvassa. Habin kanssa menen ainakin yksiin koulukisoihin pyörähtämään ja katsomaan miltä ne kouluaidat näyttävät. Luokkana ainoastaan raviohjelma, sillä tilanne on ruunalle vielä niin vieras. Lauantaina mahdollisesti estekisat, jos Vepsä pääsee hoitamaan. Islalle varattu klinikka-aika 31.5 klo 13.30 Vermoon. Saas nähdä saadaanko lupa ensimmäisille laukoille ja mitä muuta ohjeistusta sieltä tuleepi. Ei malta odottaa!! 

Vepsiksen kuiskausviikko vol3

Eilen olikin sitten se vapaa elukoilla ja enhän mie kerinnyt edes piipahtamaan tallilla. Koiralla on jotain ihme patteja tassuissa ja ne repesi eilen joten aikaa meni sitten niiden hoitamisessakin.

Tänään taasen olin pirtsakkana jo aamutuimasta tallilla. Kikka (tallinpitäjä) pyysi, että jos voisin ratsastaa Bellankin ihan huomista ajatellen. Elikkäs lähdin ensimmäisenä Vinhan kanssa maastoon. Heti alkumatkasta koettiin kauhunhetkiä, tai siis Vinha koki. Edestä kohti tuli hirviö jota pakettiautoksikin kutsutaa ja mikä pahinta; Hirviö veti perässään vauvahirviötä jota voitaisiin nimittää tässä kertomuksessa reeksi. Tämä rekihän oli sitten järkytys pienelle puolustuskyvyttömälle poniparalle ja neiti yritti livistää vaivihkaa kotiin takaisin. Käännös uudestaan kohti kauhua ja raipan muodossa tulleen ystävällismielisen kehoituksen saattelemana menimme tällä kertaa ohi ihan nätisti. Se on jännä juttu kuinka pelottavat asiat muuttuvat vallan normaaleiksi ei-pelottaviksi asioiksi, kun kerran taputtaa kaulalle. Kuten sanoin, tuo hevonen ei kyllä tosissaan pelkää mitään. Myös takaa tuli hirveästi mölyävä hirviö eli traktori jonkinmoisine lantakuormineen, mutta tästä ei koitunut koettelemusta meille sillä pääsimme väistämään sivutielle. Habilla ois ollut tämä retki varmaan superhauska!
Toinenkin poikkeava asia tapahtui muuten niin rutinoituneella reissullamme... Yksi naapureista käveli koiransa kanssa vastaan ja luonnollisesti tervehdin vastaantulijaa, niinkuin asiaan kuuluu. Takaisin tullessamme tämä samainen mies ajoi autolla vastaan ja pysähtyi kohdallemme. Sain vuolaat kehut siitä, kuinka asiallisesti ja hienosti osaan ratsuni kanssa maastossa käyttäytyä ja kuinka tälläinen parantaa huomattavasti ei-hevosihmisten näkemystä ratsukoista. Olin hieman huuli pyöreänä ja luulin aluksi piruiluksi, mutta kyllä hän tosissaan oli. No, kiitin kiitoksista miestä ja väläytin valloittavan kuiskaajahymyni vielä perään. Makustelin näitä kehuja, kuin karkkia koko matkan kotiin ja olin aivan varma, että muutan pian maailmaa. Osaan ottaa tälläiset minuun kohdistuvat kehut ja kiitokset siis erittäin vaatimattomasti vastaan :D No ei, mutta kyllähän tuo hyvän mielen teki vaikka mielestäni meistä jokainen käyttäytyy aina maastossa ajatellen myös muita. Jäi vain harmittamaan, etten tajunnut esittää vastakiitosta siitä, että herra osaa ajaa rauhallisesti ratsukon ohi, se kun edesauttaa meitäkin pysymään ruodussa ja omassa laidassamme tuolla teillä. Näitäkin juntteja kun on jotka kaahaavat kohti, kuin viimeistä päivää ja sitten ihmetellään kun säikymmällä hevosella meinataan olla konepellillä. 

Poni, susi ja kuiskaaja juoksivat kilpaa. Kuiskaaja voitti, tottakai.

Islan kanssa yritettiin uida viime kesänä kaukaisuuteen. Harmi, että Isla ei jasanut kamalan pitkälle ja jouduin hengenpelastamaan sen. Kyllä kyllä, puhun aivan totta. O.o

Kikalla oli kiire juhliin joten seuraavaksi otin Bellan jotta saadaan tämä näyttelykaksikko pesuun siinä määrin ajoissa, että Kikka kerkeää mua jeesaamaan. Aikaisemmin en ole mitenkään erityisemmin ratsastanut Bellalla. Uittamassa olen selässä ollut, mutta en muuten. Olihan taas hauska huomata miten erilainen Beltsi on ratsastaa, kun kumpikaan noista vakioratsastettavista. Hiiiirveän paljon pienemmät askeleet, kuin habilla ja niiiiiin paljon hitaammat, kuin Vinhalla. Bella oli kamalan jäykkä alkuun. Käynnissä ja ravissa tein lähinnä voltteja ja väistöjä. Laukassa otettiin välillä ihan vain pääty-ympyröitä ja loppuun muutaman kerran molempiin suuntiin lävistäjän kautta laukanvaihto.

Sitten tämän urakan jälkeen Bella pääsi pesulle. Kikka oli roudannut talliin lämmintä vettä ja eikun löträämään! Bellan jälkeen pesuun otettiinkin Nemo ja voi härregyyd! Niin karvainen ja likainen poni, että pakko pestä se varmaan heti kun mahdollista vielä toistamiseen :) Siellä se on nautiskellut mutakylvyistä oikein sydämensä kyllyydestä!

Tämän pesu-urakan jälkeen otettiin Ferro ja  Habi sisälle ja Kikka lähti valmistautumaan juhliin.
Tässä välissä päätin sitten ratsastaa Habin, koska ilma myräköityi (onko tuo edes oikea sana!) kokoajan vain lisää. Habi oli heti kun otin ohjat käteen aivan fantastinen! Rupesin jo epäilemään, että joku on salaa käynyt verkkaamassa Habin mulle valmiiksi. Onkohan likat vielä oikeasti ulkomailla, ehkä ne on tehnyt mulle källin? ;) Ilmeisesti siis maasto ja perään vp oli Habsulle loistava yhdistelmä. Sen lisäksi, että heti ensiaskeleista lähtien kantoi itsensä kauniisti ja oikein, niin vielä kuin kuorrutukseksi kakun päälle oli virtaakin herrassa sopivasti. Oli jotenkin naurettavan helppo työstää Habia tänään. Paitsi laukassa. Siinä, kun se virtaisuus muuttui vähän enemmän pelkiksi menohaluiksi. Päästin Habin sitten alkuun oikein venyttämään itseään kunnes tuntui, että malttaa ruveta kuuntelemaan. No siihen kuuntelemiseen ne menohalut sitten menikin. Rupesin kasaamaan Habia läjään, niin sai olla taas pohje aktiivisena kokoajan. Aktiivisuuskin on lievä ilmaisu, mutta en tiedä onko keksitty parempaa tähän tilanteeseen. Jonkin verran siinä sitten tehtiin voltteja ja keskityttiin siihen, että niillä myös taivutaan ja ylläpidetään hyvä laukka. Kyllähän se herra sitten jaksoi, onneksi oli sateinen ja viileä keli! En taas varmaan yhtään huijaa, kun sanon että tuo kentän pohja imee aika hyvin hevosesta työskentelytehoja. Itsehän olen siis niiiin fantastisen taitava ratsastaja, ettei vika koskaan ole minussa ;) EIPÄ! Loppussa ravissa työskenneltäessä Habi oli jälleen aivan uskomaton. Ei olisi taaskaan tehnyt mieli lopettaa, niin hieno oli. Enkä kyllä huijaa yhtään. Voisinkohan saada tytöiltä ylennyksen talutusratsastajasta alkeiskurssilaiseksi!? Pitääkin ottaa koiranpentuilme ja kysäistä. Habilla kyllä nyt pitää varmaan yrittää käydä vähän useammin maastossa, kun näyttää tekevän hyvää.

Tämän jälkeen otin Islan pesuun. Jee, se kun on niiin helppo pestävä tällein itekseen :D Ei hyöri eikä pyöri turhanpäiten. Nooo, kyllähän tälläinen noheva kuiskuri tästäkin urakasta selvisi kunnialla ja litimärkänä. Toivottavasti tyttöset on huomenna sitten tyytyväisiä! Mun piti Habikin pestä, mutta kello alkoi olemaan niin paljon, että säästelen sen herkun toiselle päivälle. Jos vaikka pesis Habin sitten, kun Nemolla on toinen pesukerta. Ja jos vaikka paistaisi sillon aurinko eikä sataisi vettä ja tuulisi niin pirusti.

PS. Harmittaa, kun en pääse huomenna mukaan näyttelyyn, mutta likat ja te lukijat voittekin sitten kadehtia, kun minä olen isossa kaupunkissa kahtomassa Suomi-USA matsia paikan päällä, muahahha :) JEE. (Oli pakko hehkuttaa)

Laitoin taas kuvia, mutta nyt ne meni tohon keskelle! Kaipa ne siinäkin on ihan yhtä hyvät kun missä tahansa muuallakin? Minä kun en edelleenkään ole oppinut miten niitä siirretään haluamaani paikkaan, vaikka yritän! Mä oon näköjään niin nero, että se menee jo vähän yli.

Vepsiksen kuiskausviikko vol2

Tämä on olevinaan hyvin taiteellinen kuva Vepsiksestä ja Islasta harjoitelemassa lentämistä.

Tässä on Vepsiksen ja Islan yhteistyötä kauneimillaan. Toimimme keskenämme kuin ajatus!

Isla saapumistalvenaan. <3 

Nonniin taasen, eilen oli luvassa Islalla ilman satulaa köpsöttelyä maastossa. Sillä on nyt joku pöllökausi käynnissä, koska oli säikkyvinään sitä sun tätä. Todellisuudessahan Vinhaa harvemmin hetkauttaa mikään. Paitsi fasaanit, ne on kamalia. Isla oli mukavan raaaauhallinen koko reissun ja oli oikein rentoa kesämenoa ilmassa.

Pöllöaasin jälkeen otin Habsun hoiteloon. Habi oli vaihteeksi pyörinyt ja hyörinyt itsensä oikein mutaiseksi ja oman aikansa vei pelkästään putsaus. Päätin ottaa edes pientä vaihtelua siihen ainaiseen kentällä tuuppaamiseen ja tuuppasin puomit kentälle tuomaan vähän eksotiikkaa.. heh heh. Alkuun Habilla otti taas aikansa lämmetä ja itselläni oli vaihteeksi täysi työ muistuttaa itselleni niiden puolipidätteiden oikea-aikainen käyttö ja se, että maltan viedä läpi ne. Juujuu, puolipidätteet... miksi ne on pitänyt keksiä!? Mun akilleen kantapää. Nojoo, nyt skarppasin enkä jäänyt sinne selkään vain laiskottelemaan ja meidän yhteistyö keskenämme alkoi taas pelaamaan vähän paremmin ja sitten alkoi se yhteistyö pelaamaan niiden puomienkin kanssa.
Laukkaa joutui taas alkuun ylläpitämään aika hemmetin vahvasti pohkeella, kumminkin tosi raskas se pohja, mutta jossain vaiheessa Habi hieman jo innostui ja rupesi ennakoimaan ja "ryöstämään" vähän laukannostoa. Ryöstämään sen takia heittomerkein, koska eihän tuo flegu nyt tosissaan mitään sellaista tee :D Hyvin sai puomitreenistä ryhtiä paremmaksi ja lopussa kulkikin jo erittäin hyvin. En oikeastaan olis malttanut millään lopettaa, kun oli niiiin hieno elukka, mutta ehkä kiitoksena hevoselle toimii kumminkin paremmin se heinäkasan eteen pääsy ;) Itseeni vain olin ehkä hieman pettynyt. Jotenkin tuntui, että oma istunta ja ratsastus oli tänään hieman hukassa... siis jopa enemmän kuin normaalisti jos mahdollista! Tosin hevosesta se ei näkynyt joten ehkä vain kuvittelin. Nää on taas näitä päiviä. Ja se aika kuusta. Ja mitä kaikkea muuta. Kuumakin oli. Ja tuuli vähän vasemmalle viistoon turhan vinosti. Jäkäjäkä.

Tänään nappasin jälleen Jennan mukaani, tarkoituksena saada mukava kimppamaasto aikaiseksi. Ja sehän saatiin :)

Toi tatilta tai muuten sieneltä näyttävä on fiksuista fiksuin Isla.

Kerkesin pelottelemaan Jennaa jo aika huolella Habista ja sovittiin, että jos rupee kamalasti hirvittämään, niin voidaan tehdä vaihtari. Tieosuus päästiin ilman kaahaavia autoja ja kohtalaisen hengissä :D Ainoa oli paikoillaan nököttävä rekka ja sen luona lepattava pressu... Yllättävää kyllä, mutta pöllöaasi-Isla päätti jatkaa tätä kummallista käytöstään ja oli olevinaan aivan hirvittävän järkyttynyt tästä hirviöstä matkamme varrella, kun taas Habsu käveli ihan lungisti perässä. Ja just kun mä olin kovaan ääneen kailottanut ettei Isla ikinä pelkää mitään! Päästiin mehtätielle ja kyllä huomasi Islasta millä paikoilla on aina totuttu päästelemään, kun alkoi askel rivakoitua ;) Jennalle kerroin paikat joissa voi aina ottaa ravia ja laukkaa, kun me alkuun Islan kanssa keskityttiin ihan kävelemiseen. Sitten kun mekin aloitettiin ravipuuhat, niin Habihan jäi ihan kymmenen nolla vaikkei me menty ees kovaa. Mentiin yhdelle isolle mäelle asti joka on myöskin yleensä aina menty aika haipakkaa ja sanoin Jennalle, että menee vaan ja mäen jälkeen voi vielä jatkaa suoralla, että Habsu pääsisi oikein venyttämään. Sillä kun on niin harvakseltaan maastoiltu. Jenna läks ja Islalla heitti ihan kuppi nurin. Ajatuksena siis oli, että me Islan kanssa KÄVELLÄÄN mäki ensin kerran ja sitten voidaan tulla vielä ravissa kerran. Noh, Habista kun näkyi enää perävalo, niin tamman mielestä HÄNEN kuuluisi olla se joka menee niin lujaa, kun noista koivistaan pääsee. Ensimmäinen keikka ylös vedettiinkin sitten sellasta tikitiki pohkeenväistöä. Heti kun yritti suoristaa menosuuntaan, niin vintti pimeni. Jokainen meistä kolmesta tietää, että kun tolla se kuuppa menee, niin se kanssa menee.
Alasmeno oli myös kohtalaisen mielenkiintoinen. Isla kun tahtoisi yleensä mennä sinnekin kovaa. No, ei onnistunut. Toinen kerta ylös sujuikin jo rauhallisemmin (johtuen varmaan, että Habivainu oli kadonnut nenän päästä) ja päästiin ihan hallitussa ravissa menemään se. Jäätiin siihen sitten odottelemaan kaksikkoa takaisin meirän luokse ja eipä siinä kauaa mennyt kun tulivat. Kotimatka olikin sitten Habin osalta selkeästi mukavan rentoutunutta ja raukeaa... Toisin kun tällä mun ritariratsulla.
Koko helvatin mettäpätkä melkein ihan tappiin asti sellasta saamarin höyryämistä, hikikin nousi pintaan jo pelkästään taas siitä syystä, että pitää vaan yrittää taistella pidätteitä vastaan vaikka ei silti koskaan ole päässyt yhtään sen kovempaa kotio. Siis hevosella nousi hiki, itsehän olen kovakuntoinen kuiskaaja joka ei hikoa eikä haise. Toi on aika rumaa ratsastusta aina kotiinpäin, kun se käy noin ylikierroksilla, mutta saamari heti kun yrittää löysätä ohjaa, niin se yrittää ampasta kuin tykin suusta. Ruvettiin sitten ottamaan pysähdyksiä. Alkuun oli taas perkele irrallaan tossa hevosessa, kun piti pysähtyä, mutta kyllä se kuiskaajan alla nöyrtyy kovempikin kaakki. Mettäpätkän lopulla pystyin jo pysäyttämään siististi ilman mitään temppuiluja ja antamaan perään lähes täysin pitkät ohjat.
Juuri ennen tallille pääsyä Vinha tahtoi vielä säikkyä paria näkymätöntä monsteria. Lähinnä huvittavaa. Vähän stressasin tuota mettässä menoa sen Islan jalan takia, mutta Jenska oli kumminkin itsekin käynyt siellä ennen tonne ulkomaailmaan katoamistaan joten eiköhän tuo tuosta selviä. Jalka tuntui hyvältä ja hoidin vielä superhyvin (niinkuin aina!) sen vaikka otettiinkin aika rauhakseen toi lenkki. Tai siis ainakin yritettiin ottaa. Islan rauhakseen on vain eri kuin mun rauhakseen. <3

Huomenna aaseilla on vp, koska mä en millään töiltä ja koiratreeneiltä pysty taipumaan enää ratsastustoimeen, mutta ajattelin jos vain suinkin kerkijän, niin käyn pikavisiitillä. Lauantaina sitten pesupäivä ;)
Tässä oli tämmönen hillitön satsi tekstiä (siis hillitön ottaen huomioon, etten normaalisti jaksa kirjoitella), varmaan aika perkeleen tylsää luettavaa, kun olen niin huono kirjoittelemaan mitään fiksua, mutta jos vaivauduitte edes vilkaisemaan, niin palkkioksi laitan teille jäniskevennyksen eli lisään kuvia nyt kun osaan :D Kuvat vanhoja ja en tiedä jos Ninska on niitä jo aikaisemmin laitellut, mutta se on sitten vaan huonompaa hiihtokenkää. Kiitos ja kumarrus, kuiskaajan pitää siirtyä nyt kuiskaamaan leijonat voittoon.


PS; Sori vaan ihmiset, mä en taaskaan osaa siirtää noita kuvia tuolta mitenkään mihinkään päin fiksusti. Tietokonenerouteni on rajoittunutta

.

Vepsiksen kuiskausviikko

Vinhalla oli joskus ritarinaamion käyttötarkoitus
vähän hukassa :)

Noniin, eli likat livisti tonne ulkomaan lämpöön vaikka täälläkin ois ihan kesäkelit jo ;)
Mun vastuulle jäikin sitten toi hurja villihevoslauma tuolla mettänperukoilla. Jenska oli väsännyt mulle ihan kirjalliset ohjeet tähän hevosten hoitoon tämän viikon ajalle (enhän mä suinkaan ole jo useita vuosia hoidellut tyttöjen hevosia ;)). Ei Jenni ole yhtään tarkka tai mitään.

Pari vaparia sain kuulemman hepoille antaa ja ensimmäinenhän tuli heti sunnuntaina, koska suoraan sanottuna mulla oli aivan järkyttävä krapula. Ja uskokaa tai älkää, en edes oikeasti ryypännyt! Kävin kuitenkin tallilla tsekkaamassa Islan jalan kunnon ja hoitelemassa ponit noin muuten. Kaikki ok. Jenniltä tuli jo ensimmäinen viesti heti sunnuntaina, MUTTA olin yllättynyt ellen peräti järkyttynyt viestin sisällöstä! Ei puhettakaan hevosista, vain turkkilaisten lettujen hehkutusta :) Jenska päätti shokeerata.

Ei hätiä mitiä, puheluita alkoi kyllä sitten maanantaina sadella. Ero tekee tytöille kipiää! Uskottelen valheellisesti itselleni, että ero minusta, mutta taitaa ne kumminkin enemmän noita nelijalkaisiaan kaivata. Maanantaina Habsulle oli viimein saatu irtokenkä takaisin paikoilleen ja juoksutin sen lyhykäisesti nähdäkseni arkoisiko vielä. Ei mitään ongelmia kulkemisen kanssa. Ennen tätä olin jo ratsastanut Islan maastossa ja tamma oli ihmeen rauhallinen, siis jopa kotiin päin. Jenni on aivan varma, että Isla on masentunut :D Mitään erikoista ei tapahtunut, perus hoitotoimet jne. Tosin vähän ennen lähtöä mulle ilmoitettiin, että meidän vakikengittäjä on tulossa iltasella ja juuri kun Habille oli kerennyt käymään vieras lyömässä sen irtokengän takaisin aikaisemmin päivällä! :) Sen verran kesti kengittäjällä tulo, että itse kerkesin jo lähtemään, mutta jätin tallinpitäjälle sen verran ohjetta mitä nyt saattaisi tarvita.

Tänään mulla oli mukana eräs Jenna, heppatytsyjä hänkin. Yleensä tuolla on niiiin yksinäistä minulla joten oli mukava, kun oli seuraa pitkästä aikaa! Aluksi Jenna käveli Vinhan kanssa kentällä, kun mä kävin Habsun läpi ettei lomailunsa vuoksi keksi mitään temppuja. Noh, en tiedä oliko vika kelissä vai missä, mutta Habsu oli älyttömän laiska. Joten Jenna selkään vaan kokeilemaan Habia ja mä otin sitten Islan käsittelyyn.
Islaa taivuttelin ja yllätyin positiivisesti, kun Isla ei ollutkaan ihan niiiin järkyttävän jäykkä, kuin odotin! Kenttä oli todella pehmeä, joten ravia otin todella äärimmäisen vähän. Ei tuosta nyt kai erikoisemmin mitään kerrottavaa ole. Loppuun vielä ratsastin itse Habin läpi ja ihan mukavasti tuokin kulki ottaen huomioon nämä menneet päivät jolloin ei ole päässyt oikein liikkumaan.

Tämä nyt oli tälläistä liibalaabaa, mutta ajattelin tähän vielä harjoitella jos osaisin laittaa kuvan. Vanha kuva eikä oikein liity mitenkään mihinkään, mutta kokeilun vuoksi.

OSASIN! OLEN KUISKAAJANEROUDEN LISÄKSI TIETOKONENERO! Mutta en osaa siirtää sitä tuolta kulmasta mihkään joten olkoon siellä! Kiitos ja näkemiin, kuiskaaja kiittää seurastanne.

Pieni päivitystauko!

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, niin nyt blogiin tulee viikon postaustauko, paitsi jos Sanna käy päivittelemässä heppojen kuulumisia tänne. Loppuviikko on ollut tässä vähän hiljaista, sillä Habilla irtosi etukenkä eilen, ja saakin nyt levätä siitä johtuen viikonlopun yli. Onneksi saatiin kuitenkin kengittäjä maanantaiksi, niin saa Habli taas monon jalkaan. :) Vinha on ollut ihan super tässä pari päivää! En tiedä mikä tammaa on vaivannut, on ollut todella rauhallinen maastossa ja jarrujen kanssa ei mitään ongelmia. Kävin torstaina ihanan pitkän maastolenkin auringon paisteessa, ja Vinha oli iiiiihan mahtava. Otettiin paljon ravia, ja jalka oli lenkin jälkeen todella hyvä! Nyt tämän Turkin matkan jälkeen varataan klinkikka-aika uutta kontrollia varten, ja katsotaan mitä siellä sanotaan. Luultavasti toukokuun loppupuolella Vinhalla saa ottaa ekat laukat lähes kahdeksaan kuukauteen! Ihanaa, kun jänne on parantunut niin hyvin ilman ongelmia. Habin kanssa aloitetaan taas treenaus kunnolla kuhan tulemme Turkista takaisin, siihen asti Sanna saa hoitaa hevoset. :) Suurkiitos Sannalle näin bloginkin kautta, oot korvaamaton! Onneksi voi luottaa Sannaan ihan satavarmasti.  Me Jenskan kanssa suunnataan nyt Turkin lämpöön viikoksi, tullaan takaisin 12. päivä! Heidooo!

Kesä ja Vinha! <3 kesä 2011

Kesä tule jo?!

Tässä koneella istuessa selailin viimekesän kuvia, ja eksyin uittokuvien pariin. Kuvia selaillessa tuli niin ikävä kesää, ja hevosten uittoa! Tämä on hieman turha postaus, mutta ajattelin jakaa lukijoidenkin kesken muutaman kuvan, joita voi katsella kesää odottaessa, ja pianhan se kesä tuleekin! Tälläkin hetkellä ilma on ihana, aurinko paistaa ja asteita on lähemmäs viisitoista! :) Hevosina kuvissa ovat Vinha ja Bella.