Seuramestaruus pronssia!

Lauantaina pakattiin hevonen koppiin ja suunnistimme kohti Jokelaa. Kyseessä olivat Jokelan ratsastajien seuramestaruudet. Hyppäsimme kaksi seuraluokkaa 70cm ja 80cm, joka oli yhdistetty suomenhevosten ja junnujen mestaruusluokka.

Verryttelyssä Vinha oli hieman jännittynyt, sillä verkka-alueena toiminut maneesi oli äärettömän kapea. Paljon ratsukoita ja Vinha joka ahdistuu muutenkin tungoksesta ei ollut hyvä yhdistelmä. Verkka jäi siis hieman tyngäksi, mutta eipä se haittaa.

70cm rata meni superhyvin. Itsellä ei enää juuri lainkaan kisajännitystä ja se oikea fiilis löytyi juuri kuin pääsimme radalle. Perusrata siisti, ja uusinnan vuoro. Uusinnassa lähdin ratsastamaan aikaa, ja silloin ehkä hävisi se siisti perusratsastus. Pääsimme kuitenkin puhtaasti maaliin ja hyvässä ajassa. Sijoituksena toinen sija ja tyytyväinen ratsukko. Radalla Vinha tuntui hyvältä, mutta videosta katsottuna menee vielä hieman alitemmossa läpi radan. Lisäksi tämän kokoiset esteet eivät ilmeisesti kiinnosta neitihevosta ja hypyt ovat hieman laiskoja. Korkeutta täytyy siis nostaa.

80cm radalla lähdin ratsastamaan ainoastaan ehjää rataa, mitään tavoitteita sijoituksesta ei ollut. Vinha oli jo hieman väsähtänyt, mutta vastasi kuitenkin hyvin avuille. Kolmosesteeltä tyhmä puomi mukaan. Hevonen hieman epäröi ja ratsastaja ei tuonut ihan oikeaan paikkaan. Eipä se mitään, loppurata oli äärimmäisen hyvä. Itse tajusin viimein ratsastaa enemmän eteen ja paremmassa temmossa sujuu ratakin paremmin. Tässäkään radalla korkeus ei ollut ongelma, hevonen vaan hieman väsynyt.

Radan jälkeen ajattelimme että ei sijoitusta tule millään yhdellä puomilla ja lähdimmekin kotia kohti hyvin fiiliksin. Kotona kuitenkin Nipsu sattui katsomaan tulokset ja sieltä ilmenikin, että olimme olleet kolmansia suokki- ja junnumestaruudessa. Opimmehan tästä lähtien, että aina täytyy jäädä kuuntelemaan lopulliset tulokset, eikä vain olettaa ettei sijoitu. Onneksi kuitenkin seurassa oltiin ymmärtäväisiä ja luvattiin että palkinnot saa noutaa vielä seuraavana päivänä. Kiitos vielä Jokelan ratsastajille hyvistä kilpailuista. :)

Eli äärimmäisen hyvin menneet kisat, vihdoin löytyi se kisamoodi. Tästä on hyvä lähteä nostamaan estekorkeutta. Hevosellehan se ei ole ongelma, mutta ratsastaja täytyy saada vielä samalle tasolle. Kahden viiikon päästä on Perttulassa maastoestekilpailut, joihin menemme kokeilemaan hieman erilaista menoa. Marraskuussa sitten Eho ja rataestekilpailut ja luultavasti sitten ensimmäinen 90cm pitkiin aikoihin. Tästä on hyvä jatkaa!

Kuvia ei valitettavasti löydy kuin muutama poseerauskuva, mutta videota laitan kunhan saan ne nettiin asti ladattua.

Kuntosalipohdintaa.

Noin vuosi sitten päätin tehdä pienen elämäntaparemontin. Lähtötilanteena oli se, että liikuntaa en juurikaan ratsastuksen lisäksi harrastanut ja syömiset olivat niin epäterveellistä kuin vain voi. Onneksi on hyvät geenit ettei sokeripitoinen ruoka ja liikkumattomuus sen enempää näkynyt.

Joulukuussa menin soitin kuntosalille, jossa varasin ajan henkilökohtaiseen neuvontaan ja ohjelmantekoon. Ajatuksena oli että kävisin muutaman kerran viikossa salilla tekemässä tämän ohjelman. Ensimmäisen kuukauden kävin sen kolme kertaa viikossa tekemässä yhdellä ohjelmalla, ja innostus vain kasvoi. Aloin ottaa selvää enemmänkin saliharjoittelusta ja erilaisista ohjelmista, liikkeistä ja ravinnosta. Päätin mainoksen nähtyäni mennä InBody-mittaukseen. Mittauksessa katsotaan rasvaprosentti, lihasmassa yms. tietoa kropan tilasta.

Mittauksen tulokset hieman herättivät ajattelemaan. Vaikka onkin hoikassa kunnossa, saattaa olla että kroppa ei kuitenkaan voi hyvin. Itselläni oli rasvaprosentti yllättävän korkea, keskivartalolihavuus, lihasten puute, kaikki arvot aikalailla päin metsää. Siinä vaiheessa heräsin ajattelemaan mitä oikeasti kehon hyvinvointi on ja miten sitä voidaan parantaa.

Itse aloitin kerta rykäyksellä kunnon treenauksen ja muutin ruokavalion aivan toisenlaiseksi. Salilla kävin 6 kertaa viikossa, lenkillä aina välillä. Lisäksi kahden hevosen hoito ja tallityöt. Kiirettä piisasi, mutta näin jälkikäteen ajattelenkin että ehkä tuo kiire oli juurikin se, joka piti minut innostuneena salista ja uudesta ruokavaliosta. Säännöllinen aikataulutus sopii minulle.

Ruokavaliosta karsin kaikki sokeripitoiset herkut pois, 6 kertaa päivässä terveellinen ateria, jossa kunnolla proteiinia. Kun syö säännöllisesti, ei tee edes mieli herkkuja. Itselläni piti olla aluksi tiukka linja siihen ettei sokeria syödä, sillä tuntuu että siihen oli jollain tapaa riippuvuus. Kun aikaa kului enemmän, pystyi mukaan ottamaan karkkipäiviä, jolloin sai syödä mitä halusi. Useimmiten se kuitenkin jäi vähäiseksi, sillä kun syö muuten terveellisesti, tulee vain huono olo liiallisesta sokerista.

Koko kevään treenasin aktiivisesti ja tavoitteena oli kesäkuussa InBody-mittaus uudestaan. Niinhän se kesä vain koitti ja uuden mittauksen aika. Rasvaprosentti oli tippunut 5 prosentilla, lihasmassaa oli tullut 6kg lisää ja muutkin arvot olivat parantuneet. Olo oli parempi ja kroppa paremmassa kunnossa kuin ikinä.

Kesän ajan vähensin treenejä ja löysäsin ruokavaliota hieman. Kevään aikana kaikesta saliin liittyvästä oli kuitenkin tullut elämäntapa, joten mielelläni kävin salilla edelleen sen 5-6kertaa viikossa ja söin terveellisesti. Olo on silloin vain paljon parempi. Elokuussa paluu tiukkaan treeniin ja ruokavalioon alkoi. Nyt tarkoituksena on jälleen kasvattaa lihasta. Rasvat ovat varmasti tippuneet tuosta kesäkuun mittauksesta vieläkin. Marraskuussa jälleen mittaus niin sen näkee. Muutama muukin juttu lähestyy. Niistä en vielä enempää paljasta, kunnes kaikki on varmaa.

Täytyy siis suositella kaikille oikeasti elämäntaparemonttia. Se ei vaadi paljoa, vaikkapa kolme kertaa viikossa tunnin salitreeni ja katsoo hieman mitä syö. Sillä pääsee jo pitkälle, olo on paljon parempi, terveempi ja energisempi. Kannustan kaikkia tekemään vain hieman erilaisia valintoja niin sillä pääsee jo alkuun. ;)

Mitään treeniblogia tästä ei ole tulossa, ajattelin vain hieman avata tätä puolta minusta sillä se on nykyään niin iso osa arkeani. Mikäli kiinnostaa niin voin kyllä yleisesti kertoa treeneistä, ravinnosta, sunnitelmista jne. jotakin.

Takaisin kartalle

 Kisakausi käynnistyi viimeinkin syyskuussa Riihimäen ratsastajien seurakilpailuissa luokilla 70 & 80cm. Treeniä ei ole kauheasti vielä takana, mutta ajattelimme kuitenkin käydä hyppäämässä tutussa paikassa kauden viimeisten kilpailuiden kunniaksi pikku luokat.

Kisajännitystä oli ilmassa, olihan viimeisistä kisoista jo lähes vuosi aikaa. 70cm meni aivan riman alle. Hevonen oli iskussa, mutta ratsastaja ei. Verryttelyssä ratsastin Vinhaa hieman erilailla kuin ennen ja radalla huomasikin että tämä verryttelytyyli ei sopinut lainkaan Vinhalle. Liikaa paineistamista, joten rata oli aikalailla katastrofi. Ensimmäiset neljä estettä ok, itse jäin vähän jälkeen. Vitosesteellä käsijarru kiinni ja hevonen kieltää sarjan B-osalle. Toinen yritys ja yli, mutta ratsastaja jäätyi ja unohti ratsastaa seuraavalle esteelle. Seurauksena siis hylätty. En edes muista milloin viimeksi meidät olisi hylätty 70cm radalla, mutta piti se tämäkin näköjään kokea.

80cm meni ihan ok. Pieni henkinen kasaaminen itselle ja kisamoodi päälle. Radalla oli hyvä fiilis ja perusratakin meni puhtaasti. Mikään tyylikkäin suoritus se ei ollut, mutta edelliseen rataan meni hyvin. Uusinnassa taas vähän liikaa kaasua ja tuuppaus sarjalle, jonka seurauksena hevonen pysähtyi ja hyppäsi paikaltaan. Seuraavaksi ratsastaja unohtaa radan ja kiertelimme hieman pidemmät tiet, jonka seurauksena vielä kaksi aikavirhettä. Tuloksena siis 0-6 kasikympistä. Ei paras rata, mutta hyväksytty kuitenkin.

Fiilikset kisan jälkeen ihan tyytyväinen, itse täytyy parantaa ratsastusta ja saada rutiinia kisatilanteesta. Hevonen super, vähän vain täytyy kuntoa nostaa, mutta kyllä se siitä. Seuraavaksi tänä lauantaina Jokelan ratsastajien seurakilpailut ja suomenhevosten seuramestaruus. Vielä mennään luokat 70 ja 80cm kunnes ratsastaja oppii taas ratsastamaan.

Vinha asuu nykyään Nurmijärvellä, tallilla johon on meiltä ainoastaan 10km matkaa joten talleilu sujuu jouhevasti lyhyen matkan takia. Ensi viikolla luultavasti aloitetaan taas estevalmennukset, niistä lisää kunhan saadaan homma toimimaan. Lisäksi ensi kaudelle suunnitelmissa jotkut pienet kenttäkilpailut, sillä Vinha osoitti olevansa vakavasti otettava kenttähevonen, katsokaa vaikka!

Kenttäponi

Aamumaastoilua

Vihu ja Nata

Treeneistä

(c) Taru Alatalo

Hupsiis, aina ei toimi

Morjestaaa!

Niinpä siinä hujahti muutama kuukausi. Rehellisesti sanottuna on tämä viimeinen puoli vuotta sellaista aikaa, että pahemmin ei ole innostanut nämä hevostouhut. Hevoset ovat kyllä liikutettu, mutta aktiivisempaa treeniä kisoja varten ei ole tehty. Yksinkertaisesti kaikki muu on ollut kiinnostavampaa kuin tämä harrastus.

Nipsu aloitti työt kokopäiväisesti. Työpaikassa onkin ollut kiirettä ja töitä on saanut tehdä niin paljon kuin jaksaa ja Nipsu onkin painanut pitkää päivää.

Vepsän ajan syö tehokkaasti Vajukki. Vepsä reenaa aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. Treeni on tuottanut tulosta ja kokeisiin asti tämä parivaljakkokin on päässyt.

Itsellä viime vuoden lopulla alkanut kuntosali-harrastus on vienyt täysin mukanaan. Tämä niin kokonaisvaltainen harrastus on mukava kun tuloksiakin näkyy.

Tästä syystä Cani muutti uuteen kotiin Pohjois-Suomeen. Siellä se pääsee liikkumaan kunnolla ja saa kunnon koulutuksen. Tamman myynti oli varmasti yksi vaikeimmista päätöksistä joita olemme tehneet, mutta yksinkertaisesti kuin ei vain aika ja kiinnostus riitä niin parempi päästää nuori virkeä hevonen sellaiseen kotiin missä se pääsee liikkumaan. Cani on kuitenkin äärettömän lahjakas hevonen, jonka toivoisi näkevänsä joskus kilpakentillä.

Lisäksi on tiettyjä muutoksia tehtävä, sillä ei ole myöskään Vinhalle reilua että se joutuu olemaan kevyemmällä liikunnalla. Vinha kun on hevonen joka tarvitsee aktiviteetteja. Luulenkin että nyt on keksitty jonkinlainen ratkaisu, josta ehkä lisää seuraavien viikkojen kuluessa kun asiat hieman ratkeavat. ;)

Itsellä ainakin olisi intoa kirjoitella, mutta hevospuolella kun ei oikein mitään tapahdu niin eipä tule kirjoiteltua. Kysyisinkin, että onko lukijoilla kiinnostusta lukea jotain lifestyle tyylisiä tekstejä? Ideoina jos jokainen hieman kirjoittelisi harrastuksistaan, tekisi jotain kuvapostauksia/aikataulupostauksia normipäivästä tms?

Liitteenä sekalainen kasa kuvia kevään varrelta. Joku päivä voisin lisäillä Vihurista hyppykuvia eräältä hyppykerralta.

Pikku-Pantteri, vanhempien uusi kissa.

Byebye Canimus <3

Reeniä poro reeniä

V&N

Eräs normaali-ila

Matkalla provinssiin

Taukoilua.

Hiljaiseloa jatkuu. Toistaiseksi tallilla tilanne on niin kaoottinen että jaksamista eikä aikaa ole kirjoitella blogia. Meistä riippumattomista syistä tallilla on tilanne hieman tulenarka, joka vie voimat tehokkaasti kaikelta ylimääräiseltä. Muutto lähestyy, joten kuukausi olisi tässä vielä jäljellä, jonka jälkeen pääsemme takaisin kotiin ja bloggaaminenkin luultavasti tasoittuu. Eli virallisesti varmaankin täytyy sanoa että blogi on tauolla ainakin vielä maaliskuun. Koitamme käydä jotain kirjoittelemassa jos vain jaksaminen riittää.

Hevosille kuuluu hyvää, paljon kenttätreeniä ja pieniä esteitä molemmilla. Lisäksi Canilla harjoitellaan maastoilua pikku hiljaa. Hiihtoratsastusta kokeiltiin pari viikkoa takaperin ja siitä kuvamateriaalia tämän postauksen yhteydessä. Näistäkin kuvia enemmän jossain vaiheessa. 

Pikkuhukkasta

Nipsu kävi tässä eräs päivä Pikkuhukkasen eli Natan kanssa hieman pellolla juoksemassa ja otti kameran mukaan. Niin hauskoja otoksia löytyi että pakko jaksaa ne myös tänne. Nyt on kyllä viime aikoina ollut paljon kuvia ja vähänlaisesti tekstiä, mutta koitetaan skarpata. Lisäksi tarkoitus olisi tehdä varustepostausta, joten vastailkaahan uuteen kyselyyn siitä mitä varusteita kuvaillaan. :)

Home sweet home

Oma koti kullan kallis vai miten se meni?

Itse olen ollut lähes koko viikon pitkää päivää töissä, joten tallilla en ole pahemmin päässyt käymään. Nipsu ja Vepsä ovat kuitenkin tunnollisesti hoitaneet hevosia ja tehneet tallivuoroja. Siitä kiitos heille. Maanantaina molemmilla oli vapaapäivä. Tiistaina kevyt juoksutus molemmille, jotta ei tule liian rankkaa parin vapaapäivän jälkeen.

Keskiviikkona Vepsä oli tallilla. Vinhan kanssa hän oli mennyt kentällä ja taivutellut tammaa hieman. Oli kuulemma toiminut hyvin, eikä energiaakaan ollut turhan paljoa. Canin kanssa oli tarkoitus jälleen juoksuttaa ja päästää tamma hieman purkamaan höyryjä. Kentällä pikkutamma oli päättänyt testata Vepsää hieman ja vetikin kuulemma kunnon pukkirodeota liinan päässä. Canilla on kyllä niin paljon omaa luonnetta, että päivä päivältä se muistuttaa Vinhaa yhä enemmän. Tulossa on siis luultavasti muutamia taisteluita, kuten tuon toisenkin luupään kanssa.  Eilen ja tänään Vinhalla pikaiset läpiratsastukset ja Canilla juoksutus ja vp.



 Kaikki lukijat varmasti tietävät että vaihdoimme joulukuun alusta tallipaikkaa pitkäaikaiselta talliltamme pois. Nykyisellä tallillamme käytäntönä on, että tallit tehdään vuokralaisten kesken ja päivittäin siivotaan oma karsina ja laitetaan hevosten heinät. Kahden hevosen kohdalla tämä tarkoittaa neljää talli vuoroa viikossa + omat hommat. Aikaa tähän saa kulumaan yllättävän paljon. Nykyisessä elämäntilanteessamme tälläinen tallimuoto ei ole maailman paras, joten päätöstä hetken mietittyämme päätimme muuttaa takaisin vanhalle tallille. Nykyisessä tallissa ei ole muuten mitään vikaa, ainoastaan se että se ei yksinkertaisesti sovi meille. Tallilla on ihana talliporukka, ja tilat ovat mitä parhaimmat.

Kun kerran on löytänyt toimivan tallin, jossa kemiat kohtaavat ja homma pelaa, niin ei kyllä kannata vaihtaa pois. Päästään takaisin tuttuihin kuvioihin ja keskittymään ainoastaan omien hevosten hoitoon. Päivittäin ei tarvitse enää laskea aikaa karsinoiden tekoon ja heinien laittoon. Lisäksi Vinhalle on huomattavasti parempi ympäristö tuollainen pikkutalli, jossa on vähän porukkaa ja tutut kaavat. Nykyään huomaa että se on hieman erilainen kuin ennen, varmasti johtuen tuosta isosta määrästä vaihtelevia ihmisiä ja erilaisia käsittelijöitä. Canille uskon että muutos on myös myöteinen. Se pääsee tarhaamaan kaverin kanssa isoon tarhaan, nykyiseltä tallilta sille ei ole löytynyt sopivaa tarhakaveria. Nuori hevonen kun on niin tammasta huomaa selkeästi sen, että kaveri olisi kiva lisä tarhassa. Eli huhtikuun alussa hevoset pakataan kyytiin ja matkataan kohti kotia. Jipii!   


 (Mikäli joku etsii Uudeltamaalta tälläistä tallipaikkaa, niin voin antaa puhelinnumeroa jotta voi tiedustella tallinomistajalta vapaista paikoista. Suosittelen lämpimästi sellaiselle ihmiselle, jolle tälläinen tallimuoto on mahdollista.)

Normaali eläin

Vinha taustalla.